Moneen vuoteen ei Mr. Moody ajatellut enempää saarnaaja-alalla aikaansaada, kuin pitää viisi tai kymmenen minuuttia kestävän esitelmän pyhäkoululapsilleen. Myöhemmin hankki hän itselleen avuksi raamatunlukemisessa n.k. "tekstiselityskirjan" ja rupesi valmistamaan esitelmäänsä "raamatusta". Tämä sana oli hänen aineenaan ensikerran koettaessaan aikaansaada säännöllistä raamatunlukemista.
Hänen menettelytapansa oli yksinkertainen ja tarkoitustaan vastaava. Hän kehotti jotakuta kuulijoista lukemaan jonkun tekstin. Sillävälin oli hänellä aikaa koota ajatuksensa, jonka jälkeen hän lausui muutamia sanoja tai kertoi jonkun tekstiä valaisevan kertomuksen. Kun hän oli aineen tyhjentänyt, pyysi hän monasti että vieläkin joku muu teksti luettaisi, ja siihenkin hän samoin liitti muutamia selityksiä. Kun hänen kuulijakuntansa kasvoi, niin että hänen itse tarvitsi lukea tekstinsä, täytyi hänen huolellisemmin valmistautua, kun ei ollut niin paljon tilaisuutta tilapäisten huomautusten tekemiseen.
Ennen pitkää pyysi Mr. Goodwin, Chicagon ensimmäisen congregationalistisen seurakunnan pastori, Mr. Moodya toistamaan yhden näistä raamatunluvuista hänen kirkossaan. "Minä hieroin silmiäni", sanoi Moody, "nähdäkseni kuka olin!" Hän ei milloinkaan ollut ajatellutkaan niin pitkälle yleisessä opetustoimessa ennättävänsä. Raamatunluku Mr. Goodwinin kirkossa koski ainetta: Pyhä Henki, aine, joka siihen aikaan oli vähäisen tunnettu, mutta jolla nyt kautta koko maailman on sangen tärkeä sija kaikkien niiden luvuissa ja ajatuksissa, jotka raamattua tutkivat. Tämä on suureksi osaksi Mr. Moodyn ponnistusten tuloksena.
Kohta sen jälkeen pyydettiin Mr. Moodya pitämään raamatunlukua kolmannessa presbyteriläisessä kirkossa, ja vähitellen levisi hänen maineensa kautta koko kaupungin ja vielä sen rajojen ulkopuolellekin.
Itse teossa hän ei milloinkaan muuttanut saarnojen järjestämistapaansa, joka oli seuraava:
Kun hän jostakin erityisestä aineesta tai tekstistä oli päättänyt pitää esitelmän, hankki hän ensin suuren kuoren, jonka päälle hän kirjoitti aineen osoituksen, kuten "Taivas", "Psalmi 23", "Luopiot", "Jumalatoin hyljätköön", "Miten murheellisten kanssa on meneteltävä". Näihin kuoriin kokosi hän otteita saarnoista, selityksiä, sanomalehdistä leikattuja kirjoituksia, kertomuksia sekä valaisevia tapauksia hänen omasta elämästään; sanalla sanoen, kaikenlaista, mikä jollakin tavalla koski kysymyksessä olevaa ainetta. Sadottain näitä kokoelmia löytyy hänen työhuoneessaan, monet niistä sangen laajoja ja kantaen jälkiä ahkerasta käyttämisestä, monet taasen vasta saarnojen alkuja.
Kun Mr. Moody tahtoi puhua jostakin erityisestä aineesta, tarkasteli hän niitä aineksia, joita hänellä vastaavassa paperikuoressa oli ja valitsi niistä sellaiset kohdat ja kertomukset, joita hän halusi käyttää. Nämä järjesti hän kokonaisuudeksi ja kirjoitti alkusanat paperilehtisille, joita hän sitte venyvillä nauhoilla kiinnitti raamattuunsa.
Mr. Moody aloittaa saarnan, jonka aineena on "Katumus", esiintuoden tavallisia vastaväitteitä. Ensin: "Minua ei sureta minun syntini". Tätä vastaväitettä aikoo hän kohdata esiintuomalla Hes. 33: 11, ja senvuoksi leikkaa hän mainitun värsyn isoränttisestä raamatusta sekä liistaroi sen paperille, ettei hänen tarvitse etsiä sitä raamatustaan. Myöhemmin hän lisäsi: "En ole tullut ajatelleeksi" — muistaakseen puolustusta, joka häntä usein kohtasi puhellessaan kääntymättömien kanssa. Sana "totella", sekin myöhemmin lyyjykynällä lisätty, huomautti hänelle, että kuulijaisuus, eikä tunteet, oli raamatun vaatimus.
Toinen vastaväite: "Kuinka paljon ja kuinka kauvan pitää minun syntejäni sureman?" Vastauksena tähän käytti hän 2 Kor. 7: 9, 10; myös kehoitusta Jes. 55: 7, "Jumalatoin hyljätköön tiensä ja pahantekijä ajatuksensa ja kääntyköön Herran puoleen".
"Olen katunut paljon enemmän sittekun tulin Kristuksen luo, kuin sitä ennen", kirjoitti Mr. Moody edelleen, muistuttaakseen itselleen yhtä ajatusta, jota hän usein teroitti kuulijoittensa sydämmiin, nimittäin että katumus ja uudestisyntyminen ovat vain alkuna kokemukseen, joka kristityllä yhä jatkuu, koska hänen alituisesti tarvitsee katua syntiään ja luottaa Vapahtajansa apuun.