"Georg Washingtonin malja".
Itse hän enimmän nautti pilasta.
Erään kerran kirjoitti hän ilmoituksen raittiuskokouksesta, joka tulisi pidettäväksi koulutalolla, määräsi päivän ja kirjoitti ilmoituksen alle väärennetyllä käsialalla erään tunnetun diakoonin nimen. Joukko kuulijoita saapui, mutta ei ketään puhujaa näkynyt.
Hänen koulupiirissään oli kaksi eri puoluetta olemassa. Toinen puolue väitti, että oli mahdoton pitää poikia kurissa ilman keppiä, ja he pitivät opettajaa, joka toimi heidän mielipiteittensä mukaisesti. Toinen puolue vaati, että poikia on ohjattava rakkaudella. Taistelu jatkui, mutta vihdoin eräänä vaalipäivänä hävisi edellinen puolue, ja jälkimmäinen pääsi valtaan. Pojat kertoivat toisilleen, että heillä sinä talvena oli ihana aika edessään. Ruumiinrangaistusta ei enää olisi olemassa, heitä hallittaisi vaan rakkaudella.
Eräs opettajatar oli valittu koulun johtajattareksi, ja hän avasi sen rukouksella. Pojat eivät milloinkaan olleet sellaista ennen nähneet; se vaikutti syvästi heihin, erittäinkin kun hän pyysi armoa ja voimaa ohjatakseen koulua rakkaudella. Koulunkäynti jatkui monta viikkoa, mutta mitään keppiä eivät pojat nähneet.
Dwight, joka oli kaikessa johtajana, rikkoi ensimmäiseksi koululain. Opettajatar käski häntä jäämään jälelle toisten mentyä. Dwight luuli, että keppi jälleen otettaisi esiin ja oli senvuoksi niskoittelevalla mielialalla. Opettajatar otti hänet erikseen, istui hänen viereensä ja rupesi puhelemaan ystävällisesti hänelle. Tämä tuntui pahemmalta kuin keppi, eikä Dwight siitä laisinkaan pitänyt. Opettajatar lausui:
"Olen päättänyt, että ellen voi hallita koulua rakkaudella, niin jätän sen mieluummin. En tahdo mistään rangaistuskeinoista tietää. Jos minusta pidät, niin koeta pitää koulun lait".
Rakkaus voitti pojan, ja hänestä tuli tämän opettajattaren luja liittolainen.
Hänen vanhemmat veljensä koettivat ansaita rahoja "affääreillä", erittäinkin hevoskaupoilla. Dwightiinkin tarttui kuume. Kuuluisin tällaisista affääreistä, joka on muistissa säilynyt, oli se, kun hän sitoutui tekemään työtä eräälle naapurille kokonaisen kuukauden, palkaksi tästä piti hänen saaman erään kuolleen hevosen nahan. Mutta kun hän oli sopimuksensa täyttänyt, huomattiinkin nahka kelpaamattomaksi.
Kun hän oli noin kymmenen vuoden vanha, tapahtui jotakin, jota hän myöhemmin tapasi kiitollisuudella kertoa. Eräs hänen vanhemmista veljistään läksi kaksitoista peninkulmaa sieltä sijaitsevaan Greenfieldin kaupunkiin, jossa hänen piti käydä koulua ja ylläpidokseen palvella eräässä kaupassa. Mutta hän tunsi itsensä niin yksinäiseltä, ja hankki senvuoksi Dwightillekin siellä paikan. Tämän tapahtuman kuvaa paraiten Mr. Moodyn omat sanat: