Tästä kaikesta oli mies itse, siinä kuulijoittensa edessä seistessään, täydellisesti tietämätön. Hän oli peljättävän vakava, täydellisesti rehellinen ja korulauseita muodostamaan kokonaan kykenemätöin. Jumalan Henki oli ottanut hänet haltuunsa, ja tämä asianhaara sekä hänen erinomainen ymmärryksensä oli hänen suojanaan korkealle tavoittelevaa, upeilevaa kaunopuhelijaisuutta, teeskentelyä ja luonnotonta esiintymistapaa vastaan. Kuten kaikki luontaiset kaunopuhujat käytti hän usein ja menestyksellä vertauksia. Mutta sittenkin on luultavaa, ettei hän milloinkaan käyttänyt parhaintakaan vertausta vaan tunteen herättämiseksi. Hän mainitsi jonkun kuvauksen tai viittasi johonkin kertomukseen tai tapahtumaan raamatussa, koska se selvitti sitä ainetta, jota hän esitti.
Hän oli luonteeltaan sangen humoorillinen; sitäpaitsi oli hänellä kertomiskyky, joka oli hänen vilkkaan mielikuvituksensa tuote. Harvoilla on ollut sellainen kyky kuulijoilleen esittää raamatullinen tapahtuma koko laajuudessaan, kuin hänellä. Ja hän osasi sitäpaitsi supistaa esityksensä lyhyeen muotoon. Hän tiesi, milloin tuli lopettaa, eikä koskaan heikontanut loppupuolella saamaansa vaikutusta uudelleen kertomalla pääasioita.
Mutta tosi seikka on, että vaikka Mr. Moodylla yleisenä puhujana oli kaikki nämä erinomaiset ominaisuudet, olisi hän sittenkin päämaalinsa sivuuttanut, ellei hän olisi ollut Pyhän Hengen väkevällä voimalla kastettu; mutta täydellä syyllä, voimme sanoa, että Henki tässä nöyrässä palvelijassaan esiintoi erään kaikkien aikojen suurimmista saarnaajista.
Mr. Moody ilmitoi kerran eräälle sanomalehtimiehelle käsityksensä siitä, minkälaisen evankelistan tulisi olla. Hän lausui: "Työ on monenlaista, ja siihen tarvitaan suuri paljous monenlaisia ihmisiä. Me tarvitsemme oppineita evankelistoja, ja me tarvitsemme evankelistoja, jotka ovat kansan miehiä. Mutta menestyksen saavuttamiseksi tarvitsee jokainen selvää arvostelukykyä, moitteetonta luonnetta, pyhitettyä elämää, laveita tuttavuuksia, rakkautta kanssaihmisiin, uskoa, kärsivällisyyttä, toimelijaisuutta, tarmoa, Jumalan sanan tarkkaa tuntemista ja, ennen kaikkia, Pyhän Hengen kastetta. Sanalla sanoen, evankelista-ihanne on saarnata yksinkertaista evankeliumia Pyhän Hengen voimassa sekä tulla todelliseen tekemiseen ihmisten kanssa".
Hänen neuvonsa Chicagon työväestölle v. 1893 oli seuraava: "Ensin ja ennen kaikkia etsikää Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan; luottakaa hänen lupauksiinsa, joiden en milloinkaan tiedä pettäneen, ja kaikki muu annetaan teille; toiseksi pyytäkää Jumalalta työtä; olkaa kovinakin aikoina niin kärsivälliset kuin mahdollista; neljänneksi etsikää vakavasti työtä; viidenneksi ottakaa vastaan mikä kunniallinen toimi tahansa, mikä vaan on tarjona; kuudenneksi tutkikaa taloudenhoitoa".
Tieto Mr. Moodyn kuolemasta herätti raamattu-opistossa suurta surua. Lukuja kyllä jatkettiin keskeyttämättä, mutta suru painoi raskaana tuota suurta laitosta, ja opettajat eivät enemmän kuin oppilaatkaan koettaneet kyyneleitään salata. Pastori Torrey, opiston johtaja, matkusti Northfieldiin olemaan hautaustilaisuudessa läsnä. T:ri Torrey selitti ettei Mr. Moodyn kuolema tuottaisi minkäänlaista muutosta raamattu-opiston johdossa.
"Olemme kadottaneet johtajamme ja rakkaan isämme", lausui hän, "mutta opisto kykenee jatkamaan työtään, vaikka syvästi tulemmekin Mr. Moodyn neuvoja ja apua kaipaamaan. Rakennukset ovat meidän, ja uskon, että tulemme saamaan kylläksi apua lisätäksemme riittämätöintä pääomaamme. Mr. Moodya rakasti joka ihminen, joka lapsi, joka hänen tunsi. Osa hänen voimastaan oli se rakkaus, mikä hänellä oli kaikkiin Jumalan luomiin olentoihin, mutta hänen suurin voimansa oli minun luullakseni Pyhän Hengen läsnäolossa. Hän oli nöyrä kuin lapsi, vaikka hänen erinomainen tarmonsa ja etevä persoonallisuutensa saatti hänet joskus näyttämään itsepäiseltä. Hänen evankeliuminsa oli evankeliumi Jumalan rakkaudesta".
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Mr. Moody kansalaisena ja naapurina jokapäiväisessä elämässä
Northfieldissä.
Kun joku henkilö on tullut yleisesti tunnetuksi, huvittaa yleisöä myös tuntea hänen elämäänsä esiripun takana. Tahdotaan mielellään tietää, millainen se henkilö, joka nähdään puhujalavalla ja saarnatuolissa, on kotielämässään, ja mitä hänen naapurinsa hänestä ajattelevat.