Koulujen toiminta-aikana johti Mr. Moody tavallisesti kokouksen seminaarin kappelissa kello 9 e. pp. ja Mount Hermon School opistolla kello 12. Näissä lyhyeissä jumalanpalveluksissa, jotka kestivät noin kaksikymmentä minuuttia, pääsi Mr. Moody hengellisiin asioihin nähden läheiseen ja sydämmelliseen yhteyteen oppilastensa kanssa. Hän käsitteli ylipäänsä kristillisyyden perustotuuksia sangen käytännöllisissä ja persoonallisissa keskusteluissa, joista kaikenlaiset muotomenot puuttuivat. Hänen päätarkoituksensa oli auttaa opiskelevia syvempään Jumalan tuntemiseen, ja hän oli aina valmis kohtaamaan niitä puolitiessä, jotka olivat hengellisestä tilastaan levottomat. Viimeisinä aamuina, joita hän oppilastensa kanssa vietti, oli "ijankaikkinen elämä" heidän keskustelunsa aineena.
Kun hän kello yksi palasi kotiin Mount Hermon School opistolta, syötiin päivällinen. Tähän aikaan oli aamuposti jaettu.
Hänen kirjeenvaihtonsa oli sangen laaja, ja hän tahtoi mielellään avata joka kirjeen itse. Kirjeet, jotka koskivat eri kouluja, pantiin syrjään ja jätettiin asiaan kuuluville, ja yleisiä asioita koskevat kirjeet jätettiin tavallisesti hänen sihteerilleen. Erityisissä tapauksissa ilmasi Mr. Moody lyhyeillä huomautuksilla, minkälaisen vastauksen hän halusi annettavaksi. Kirjeisiin vastattiin nopeasti — uskonnolliset ja muunlaiset intoilijatkin saivat kohtelijaan vastauksen.
Muut tunnit päivästä kuluivat ahkeraan työhön sekä leikkiin. Hän valvoi persoonallisesti kaikkia noita suuria laitoksia Northfieldissä, Mount Hermonissa ja Chicagossa. Meidän tulee nimittäin muistaa, että hänellä, paitsi kaikkia toimia Northfieldissä, oli ylijohto "Chicago Bible Institute" nimisen laitoksen yli siihen kuuluvine vaikutushaaroineen vankiloissa ja leireissä, paitsi kaikkia niitä tavallisia aloja, joilla hänen "Colportage Association" vaikutti.
Hän kiinnitti tarkkaa huomiota niihin ehdoituksiin, joita suurten kesäkokousten järjestämiseen nähden tehtiin. On usein huomautettu, että paras puoli näissä suurissa kokouksissa oli se alkuperäisyys, se vapaa henki, mikä niissä vallitsi. Tämä onkin tuloksiin nähden totta, mutta nämä tulokset saavutettiin vasta kuukausia kestävien, tarkkojen valmistuksien ja erikoiskohtien pohtimisen jälkeen.
"Mr. Moodyn suuri johtokyky ilmenee kenties paraiten hänen taidossaan ottaa erikoiskohdat huomioon", kirjoittaa muuan ystävä. "Ei löydy mitään niin vähäpätöistä, joka ei ansaitsisi hänen tarkinta huomiotaan, sillä hän tietää, miten suuresti lopputulos on pikkuseikoista riippuvainen. Paitsi tätä erikoiskohtien huomioonottokykyä, on hänellä erinomaisen nopea käsitys- ja päättämiskyky".
Mr. Moody teki kymmenen muun miehen työn. Miten tämä kävi päinsä, pysyi aina salaisuutena, kunnes otettiin huomioon 1) hänen täysi luottamuksensa Jumalan johtoon kaikista pienimmissäkin ja siitä seuraava vapaus lopputuloksen pelosta; 2) hänen johtajakykynsä; 3) se seikka, että hän ripeesti teki sen, mikä kuului hänelle, ja jätti apulaisilleen sellaiset asiat, joita he saattoivat toimittaa.
Miten usein hän vaikeuden kohdatessa lausui: "Oi, jos saisin tavata
Kristusta viisi minuuttia ja kysyä häneltä, mitä hän tekisi".
Kaikki nämä asiat kysyivät Mr. Moodyn huomiota hänen kesä-"loma-aikoinaan;" mutta hänen parasta huviaan emme vielä ole maininneet. Hänestä jokaiselle ihmiselle tuli olla jotakin huvia. Moodyn lempityötä oli hänen puutarhansa ja hänen kananpoikansa. Hän kaipasi elämää ympärillään, hän halusi nähdä kehitystä. "Kirjoittakaa minulle oikein maanmieskirje", kirjoitti hän usein kotiinsa.
Hänen kirjeittensä joukossa löytyy yksi, joka voisi saattaa meitä siihen luuloon, että hän kaksikymmentä vuotta sitten poikakoulun sijasta Mount Hermonissa puuhasi maanviljelystä: