"Sinne, missä Dwight ja Irene ovat?"
"Niin".
"Sitte tahdon minäkin mennä sinne, ja minä syleilen iso-isää, kun minä tapaan hänen, ja sitte leikimme kaikki yhdessä".
Nämä, erään pienen nelivuotijaan tytön kysymykset, joita hän teki, kuullessaan ettei hän koskaan enää saisi nähdä iso-isäänsä täällä alhaalla, ilmituovat yhden yleisölle sangen vähän tunnetun puolen Mr. Moodyn luonteesta.
Uusi ajanvaihe alkoi Mr. Moodylle hänen ainoan tyttärensä ja vanhimman poikansa avioliittoon menosta alkaen, mikä tapahtui samana vuonna 1894. Ilo ja suru, terveys ja sairaus kulkivat käsi kädessä. Neljä lasta syntyi viimeisten kuuden vuoden ajalla hänen lähimmässä perhepiirissään — neljä lastenlasta — ja neljä kuolinkohtausta sattui — hänen äitinsä, hänen anoppinsa ja kaksi lastenlapsista.
D. L. Moody oli hellä poika. Tuskin viikkoakaan kului siitä, kun hän v. 1854 jätti kotinsa, ettei hän kirjoittanut äidilleen tai lähettänyt hänelle sanomalehtiuutisia vaikutuksestaan. Aina hän kääntyi hänen puoleensa saamaan neuvoja. Hän asettui v. 1875 asumaan Northfieldiin saadakseen olla hänen läheisyydessään. Joka päivä, kun hän oli kaupungissa, kävi hän häntä tervehtämässä, tuoden tavallisesti mukanaan jotakin hedelmiä tai vihanneksia puutarhasta. Hän rakennutti tuohon vanhaan rakennukseen yhden valoisan huoneen lisäksi, jossa hänen äitinsä tavallisesti viime vuosinaan istuksi, iloiten siitä työstä, minkä Jumala hänen poikansa kautta teki.
Äidin syntymäpäivä sattui samana päivänä kuin hänen omansakin (helmik. 5 p.), ja hänen kirjeensä näissä tilaisuuksissa olivat erittäin hellät.
"Sinä ja minä olemme jälleen päässeet yhden penikulmapylvään ohi matkallamme maasta taivaasen. Meillä on kummallakin syy kiittää Jumalaa kaikesta osoittamastaan hyvyydestä meitä kohtaan".
"Kun sinä saat tämän kirjeen, niin olet taasen mennyt yhden penikulmapylvään ohi, matkallasi ikuista kaupunkia kohti", kirjoitti hän Porthista v. 1892. "Lähetän parhaimmat onnentoivotukseni sille uudelle vuodelle, joka nyt sinulle koittaa. Toivon, että se on oleva sinulle täynnä iloa, auringonpaistetta ja rauhaa".
Viimeinen syntymäpäiväkirje, minkä hän äidilleen kirjoitti, on päivätty
San Antonio, Texas, 2 p. helmik. 1895: