"Hän ei tavotellut itselleen kuolemaa; hän rakasti työtään. Elämällä oli häneen nähden suuri vetovoima; näyttää siltä kuin hänen tuona varhaisena aamuhetkenä, jolloin hän seisoi toinen jalka kynnyksellä, meidän tähtemme olisi suotu katsahtaa sinne, jotta hän voisi meille lausua lohdutuksen sanan. Hän sanoi: 'Tämä on autuutta, tämä on kuin hengellinen huumaustila. Jos tämä on kuolema, niin se on ihana'. Hänen kasvonsa säteilivät mainitessaan niiden nimet, joita hän näki. Me emme voineet kutsua häntä takaisin, me koetimme hetken, mutta me emme voineet. Me kiitämme Jumalaa hänen rehellisestä elämästään, hänen totisesta elämästään ja me kiitämme Jumalaa siitä, että hän oli meidän isämme ja että hän johdatti jokaisen lapsistaan Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen. Isämme on päässyt satamaan; Jumalalle kiitos, että hänen matkansa päämaalina oli koti, ja että hän laski sinne täysillä purjeilla".
John Wanamaker Philadelphiasta lisäsi hänkin muutamia sanoja todistukseksi hänestä, joka monta vuotta oli ollut hänen uskollinen ystävänsä, ja sitten lauloi Mount Hermon kvartetti, jonka laulu tavallisesti tuotti Mr. Moodylle niin suurta huvia, "The Hope of the Coming of the Lord", uuden, Majuri Whittlen sepittämän laulun, johon Mrs. Moody, hänen tyttärensä, oli pannut säveleen.
Julkisen jumalanpalveluksen loputtua kantoivat Mount Hermonin oppilaat arkun "Round Top" nimiselle paikalle, Northfieldin öljymäelle, sen pienen kunnaan harjalle, jossa monet parhaimmista kokouksista vuosittain oli pidetty. Mr. Moody arveli, että Herra kenties vielä hänen eläissään tulisi takaisin, ja hänen oli kuultu lausuvan, ettei löytynyt mitään paikkaa maan päällä, jossa hän tuona tärkeänä hetkenä niin mielellään olisi, kuin Round Top. Hänen kuoltuaan muistettiin tämä lausunto, ja mikään muu paikka ei tullut kysymykseenkään. Haudalla lauloivat läsnäolijat "Jeesus Lover of my Soul", T:ri Torrey rukoili, ja T:ri Scofield luki siunauksen.
Kun ystävät olivat väistyneet, kokoontui perhe arkun ympäri. Kantta kohotettiin, ja viimeinen silmäys luotiin puolison ja isän kasvoihin. Kansi pantiin jälleen sijalleen, ja arkku kalliine sisältöineen laskettiin koteloonsa yksinkertaisessa kiviholvissa. Tästä lepopaikasta näkyy hänen synnyinkotinsa, vähän runsaammin kuin kivenheiton päässä etelään; hänen oma kotinsa, jossa hän kaksikymmentäviisi viimeistä vuotta oli asunut, näkyy lähes saman matkan päässä länteen, muutamat seminaarirakennuksista minuutin matkan päässä pohjoseen, kaksi viimeksi Mount Hermonin luona valmistunutta rakennusta, kappeli ja Overton Hall, neljä penikulmaa sieltä, esiintyvät tuon luonnonihanan Connecticutvirran laakson toisella puolen. Pohjosessa, Brattleboron ympäristössä olevien kukkulain välitse näkyy selvästi New Hampshiressa sijaitsevan Hinsdalen piirteet esiinpistävästi kuvastuvan etäisyydessä.
Kokouksessa, minkä Mr. Moodyn ystävät illalla hautauksen loputtua pitivät, päätettiin julaista tilastollinen tiedonanto niistä laitoksista, joita hän oli perustanut. Nämä ovat: Northfield Seminary ja Northfield Training School nuoria naisia varten, Mount Hermon School nuoria miehiä varten sekä Raamattuopisto Chicagossa sekä miehiä että naisia varten. Northfieldin laitokset käsittävät 1200 acresta maata ja kolmekymmentä rakennusta. Nykyisten rahastojen kanssa lasketaan niiden arvo 1,250,000 dollariksi ja ne ovat kokonaan velasta vapaat. Chicagossa nousee rakennusten, tonttien ja rahastojen arvo enemmän kuin 250,000 dollariin. Northfieldin kouluissa on yhteensä noin 900 oppilasta, jotka täysihoidosta ja opetuksesta maksavat sata dollaria vuodessa; heidän vuotuinen ylläpitonsa nousee todellisuudessa 200 dollariin. Chicagossa nousee tarvittava summa lähes 150 dollariin jokaista kohti siellä olevista 300 oppilaasta.
Toisin sanoen, tarvitaan 125,000 dollaria sen vaikutuksen ylläpitoon, jonka Mr. Moody aloitti tarkoituksella valmistaa vähävaraisille nuorille miehille ja naisille mahdollisuus saada kasvatus, mikä perusteellisesti varustaa heitä elämää varten Kristuksen palveluksessa. Tämä summa hankittiin suureksi osaksi Mr. Moodyn persoonallisten ponnistusten kautta. Tehtiin ehdotus, että aloitettaisiin keräys "Moody Memorial Endowment"-rahaston aikaansaamiseksi 3,000,000 dollarin pääomalla, mikä takaisi vaikutuksen jatkon.
Seuraavat muistosanat lainaamme "The Ram's Horn" nimisestä uskonnollisesta lehdestä:
"Jättiläistammi on kaatunut. Mutta vaikka Dwight L. Moodyn kuolema kohtasi äkkinäisenä iskuna kumpaakin pallonpuoliskoa, niin ei sitä sittenkään voi kutsua oudoksi tapahtumaksi. Ei mikään salama Jumalan vihan purkauksena väärin käytetyn elämän johdosta silponut tätä suurta puuta. Ei mato jäytänyt sen ydintä saattaen sille ennenaikaisen tai odottamattoman lopun. Mr. Moodyn sairaus oli lyhyt ja hänen kuolemansa kunnollinen. Se oli arvokas loppu elämälle, täynnä ihmeellistä toimelijaisuutta ja ääretöntä merkitystä hyvän menestykselle. Hänen eläissään koettivat muutamat ihmiset ja jotkut sanomalehdet pilkata hänen oppimatonta puhettaan, kömpelöä olentoaan ja yksinkertaista uskoaan, mutta nyt hänen kuoltuaan, huomaamme hämmästyksellä, miten koko ihmiskunta rientää 'kumartamaan' häntä. Ei ainoakaan hallitsija, valtiomies, oppinut tai ihmisystävä, joka milloinkaan on elänyt, ole saanut useampia ylistyspuheita haudallaan".
"Jos Mr. Moodya olisi maailman ihmettely miellyttänyt, niin olisi niiden ylistysten, jotka hänen kuoltuansa lausuttiin, pitänyt ilahuttaman häntä, kun hän meni kunniaan. Mutta me emme milloinkaan ole kuulleet puhuttavan yhdestäkään yleisesti tunnetusta henkilöstä, joka niin vähän kuin hän on välittänyt ihmisten ylistyksestä tai moitteesta. Hän koetti vaan olla nuhteeton työntekijä Jumalan silmissä, ja mennessään kunniaan, hän ei pysähtynyt ihmisten ihmettelyhuutoja kuuntelemaan, vaan hän tarkkasi varmaan mieluummin kuullakseen Mestarin 'hyvin tehty'".
"Mr. Moodyssa Jumala vielä kerran näytti, kuinka hän voi valita maailmassa heikon ja ylenkatsotun saattaakseen väkevät häpeään. Jos satamiehinen, etevimmistä kristillisistä johtajista kokoonpantu komitea neljäkymmentä vuotta sitten olisi asetettu, jotta se etsisi läpi maailman valitakseen nuoren miehen, jolla olisi parhaimmat edellytykset suureksi evankelistaksi tulemiseen, niin luulemme, että Dwight L. Moody melkein olisi ollut viimeinen poika, jonka he olisivat valinneet. Ollen kömpelö, saamaton, oppimaton ja tunteeton, puuttui häneltä mielikuvitus ja muut lahjat paitsi yhtä, jotka voisivat tehdä hänestä suuren miehen, ja erittäinkin suuren evankelistan. Mutta tämä ainoa lahja oli äärettömän arvoinen, kun se käytettiin Jumalan palveluksessa".