"Jumala on meille puhunut", lausui T:ri Lorrimer, "ei ainoastaan Dwight L. Moodyn sanojen vaan myös hänen elämänsä kautta, samalla tavalla kuin hän Eliaan, Esaian ja Johannes Kastajan kautta puhui. Minun mielipiteeni mukaan oli Moody yhtälailla Jumalan lahja kuin Spurgeon tai Whitefield, tai muut miehet, joita on pyhällä öljyllä ja kätten päällepanemisella siunattu. Jumala tarvitsi erityistä miestä erityistä tehtävää varten, ja hän löysi sen tuossa oppimattomassa pojassa, joka näyttäytyi työhön kykeneväksi. Moody pani Jeesuksen Kristuksen sovintovoimalle arvoa".
Piispa Mallalieu lausui, että maailman velka Mr. Moodylle kasvoi, sikäli kun vuodet lisääntyivät, jonka jälkeen hän esitti hänelle kaunissanaisen kiitoslausunnon siitä työstä, minkä hän uskonnollisessa maailmassa oli aikaansaanut.
Jumalanpalvelus Mr. Moodyn muistoksi pidettiin samoin Calvaryn baptistakirkossa viidennenkymmenennen seitsemännen kadun varrella, West, New-York City samaan aikaan kun hautausjumalanpalvelusta Northfieldissa vietettiin. Se oli vapaa Mr. Moodyn ystävien toimeenpanema kokous, ja joukko pastoreja eri tunnuskunnista oli läsnä. Tri B. S. Mc Arthur lausui:
"Viime kesänä, kun avasimme telttakokoukset viidennenkymmenennen kuudennen kadun varrella, olin minä Mr. Moodyn kanssa kirjeenvaihdossa pyytääkseni häntä puhumaan iltapäiväsin teltassa ja iltasin kirkossa. Hän kirjoitti ettei hän tuntenut itseänsä oikein terveeksi ja epäili ottaa niin paljon työtä lämpimänä aikana. 'Minä tulen kuitenkin kohdakkoin luoksenne', hän kirjoitti, 'ja pidämme Calvarykirkossa suuren kokouksen'. Tätä jumalanpalvelusta vietämme nyt Mr. Moodyn muistoksi ja hänen ja Mestarimme kunniaksi".
"Mr. Moody on nyt astunut kuolemattomien joukkoon. Hänen evankeelinen työnsä aloitti uuden aikakauden Englannin ja Amerikan evankeliseerauksessa. Akateemista oppia vailla oli hän kuitenkin alallaan sivistynyt mies. Tämä alue oli tosin rajoitettu, verrattuna siihen oppialueesen, jolla muutamat Jumalan työmiehet liikkuvat, mutta Mr. Moody oli kuuliainen oppilas Kristuksen koulussa, joka sittenkin on kaikista kouluista jaloin".
"Mr. Moodyn toiminta on osoittanut maallikkojen työn merkityksen hengellisellä alalla. Maallikko-apu oli liiaksi syrjäytettyä seurakunnissamme, ja keskiajan taikauskoinen käsitys, että papit yksin kykenevät jumalanpalvelusta johtamaan, löytyy vieläkin keskuudessamme. Mr. Moody hankki maallikkotoiminnalle kunnioitusta. Minkään ihmisen papiksivihkimä hän ei ollut. Jumala oli itse pannut hänen sieluja voittamaan ja uskovaisia kehoittamaan".
"Minä erotan kaksi eri suuntaa meidän päiväin hengellisen elämän alueella Amerikan seurakuntien keskuudessa. Toinen tavottelee korkeakirkollisuutta ja esiintyy paljon. Tuo entinen matalakirkollisuus, joka neljäkymmentä vuotta sitten oli yleinen, on lähes kokonaan kadonnut. Meillä on korkeakirkollisuus ja vapaakirkollisuus, mutta meillä on tuskin mitään vanhasta matalakirkollisuudesta jälellä. Mr. Moody piti sellaisesta Kristuksen kirkosta, joka ei tunne mitään ahtaita kirkollisia muotoja. Moodyn pysyväisen muistomerkin muodostavat epäilemättä hänen kasvatuslaitoksensa Northfieldissa".
Kun oli laulettu eräs laulu, luettiin seuraava Northfieldiin lähetettäväksi aijottu sähkösanoma:
"Rouva D. L. Moody Northfieldiin kokoontuneine sukulaisineen ja tuttavineen".
"Muistojumalanpalvelukseen Calvarykirkkoon New-Yorkissa kokoontuneet ystävät yhtyvät myötätuntoisuuden ja rakkauden ilmaukseen. Ilmestysk. 14: 13".