ANTONIUS.
Niin, narreissa ja pelkureissa. Jatka!
Minust' on mennyt mennyttä. — Se tiedä:
Ken toden mulle sanoo, vaikka piilis
Sanoissaan surma, häntä kuuntelen ma
Kuin mairitusta ikään.
AIRUT.
Labienus —
Ikävä tieto! — Euphratista saakka
On Aasian valloittanut partheillansa;
Syyriast' aikain Lyydiaan ja Jooniaan
Voittoisa liehuu lippunsa; sill'aikaa —
ANTONIUS.
Antonius, aiot sanoa.
AIRUT.
Oi, herra!
ANTONIUS.
Sano suoraan, kansan puheit' älä peitä;
Cleopatraa vain Rooman tavoin rienaa,
Herjaile niinkuin Fulvia; virheitäni
Vapaasti moiti, niinkuin voi vain totuus
Ja ilkeys. Oo, rikkaruoho versoo,
Jos laimea on tuuli! Paheen soima
Pois paheen kitkee. Kyllin täksi erää!
AIRUT.
Niin kuin vain suvaitsette.
(Poistuu.)
ANTONIUS.
Sicyonista mit' uutta? Anna kuulla!
1 PALVELIJA. Hoi, Sicyonin mies! Sit' onko siellä?
2 PALVELIJA. Hän vartoo käskyä.