KAIKKI.
Voi, surun päivää!
ANTONIUS.
Ei ystävät, teit' ei saa suru painaa, —
Sit' älkää hyvää suoko kohtalolle.
Sanokaa rangaistusta tervetulleeks,
Niin sitä rankaisette, kun sen tuskat
Ilolla kärsitte. Avuksi tulkaa!
Mua, johtajaanne, te nyt johtakaa!
Ja kiitos kaikest', ystäväni, kiitos!
(Menevät, kantaa Antoniota.)
Kolmastoista kohtaus.
Paikka sama. Hautamaja.
(Cleopatra, Charmiana ja Iras ylhäällä hautamajassa.)
CLEOPATRA.
En, Charmiana, täält' en lähde koskaan.
CHARMIANA.
Mieltänne lohduttakaa.
CLEOPATRA.
En, en tahdo.
Kaikk' ihmeet, kauhut tervetulleiks sanon,
Mut lohdun hylkään. Syyn mukainen tulee
Suruni määrä olla, yhtä suuri
Kuin on sen aihe. —
(Diomedes ilmestyy alhaalla.)
Mitä? Kuollutko?
DIOMEDES.
Ei kuollut, mutta kuolon kielissä.
Kas, tuolta puolen hautamajaa vahdit
Jo häntä kantavat.
(Vahtimiehet tulevat, kantaen Antoniota.)