(Menee.)
CAESAR.
Käy mukaan, Gallus.
(Gallus menee.) —
Miss' on Dolabella?
Seuratkoon Proculejoa.
AGRIPPA ja MAECENAS.
Dolabella!
CAESAR.
Ei, antaa olla; muistan, että muuta
On tointa hällä. Pian on hän täällä.
Telttaani tulkaa; siellä saatte nähdä,
Kuink' oli täytymys tää sota mulle
Ja kuinka kirjeissäni aina olin
Sävyisä, tyyni. Tulkaa näkemään,
Mit' ilmaistavaa mulla on.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Aleksandria. Hautamaja.
(Cleopatra, Charmiana ja Iras tulevat.)
CLEOPATRA.
Paremman elämän on alku vain
Tää auteus. Mitä Caesar on? Vain tyhjää;
Ei onnetar, vaan onnettaren orja,
Sen oikkuin palvelija. Suurta vain on
Se teko, joka kaiken teon päättää,
Satunnan salpaa, köyttää kohtalon,
Pois nukkuu, maan ei saastaa enää maista,
Tuot' imettäjää Caesarein ja loisten.
(Proculejus, Gallus ja sotureita lähestyy hautamajan ovea.)
PROCULEJUS.
Caesar sua tervehtii, Egyptin valtias,
Ja pyytää tietää, minkä toivomuksen
Sa soisit täytetyksi.