VAHTIMIES.
Täss' on se mies.
CLEOPATRA.
Pois mene sinä, jätä hänet tänne.
(Vahtimies poistuu.)
Sull' onko myötä Niilin soma liero.
Se, joka kivuttoman surman tuo.
TALONPOIKA. Onpa niinkin. Mutta neuvoa en tahtoisi teitä koskemaan sitä, sillä sen pisto on kuolettamaton: se, joka siitä kuolee, toipuu harvoin tai ei koskaan.
CLEOPATRA.
Tiedätkö ketään, joka siit' on kuollut?
TALONPOIKA. Tiedän useita, miehiä ja myöskin naisia. Viimeksi eilen sen kuulin eräältä vaimolta, perin rehelliseltä vaimolta, joka vain oli hiukan valheeseen menevä, — ja sitä ei vaimon pitäisi koskaan olla muulla, kuin rehellisellä tavalla, — hän kertoi, kuinka hän sen pistosta kuoli ja mitä tuskia hän tunsi. Totta totisesti, hän puhui sangen hyvää käärmeestä; mutta joka uskoo kaikkia, mitä ihmiset puhuvat, häntä ei auta puoletkaan siitä, mitä he tekevät. Mutta joka tapauksessa on tavatonta, että tuo käärme on yksi omituinen käärme.
CLEOPATRA.
No niin; nyt hyvästi, ja mene!
TALONPOIKA.
Toivotan teille paljon iloa käärmeestä.
(Laskee maahan vasun.)
CLEOPATRA.
Hyvästi!
TALONPOIKA. Mutta pankaa mieleenne, nähkääs, että käärme tekee, mitä sen luonto käskee.