CLEOPATRA.
Charmiana, auta, auta; minä kaadun!
On kohta loppu; ihmisluonto moista
Ei saata kestää.
ANTONIUS.
Armas kuningatar —
CLEOPATRA.
Ei, pysy etäämmällä.
ANTONIUS.
Mikä on sun?
CLEOPATRA.
Luen silmistäsi ilonsanomaa.
Mitä sanoo vihkivaimo? Mene, mene!
Voi, että sinut tänne päästikään!
Sanoa ei hän saa, ett' estän sua;
Ei mulla sinuun valtaa: hänen olet.
ANTONIUS.
Oo, taivas tietää —
CLEOPATRA.
Näin ei kuningatart'
Ikänä vielä petetty; mut näinkin
Jo oiti vilpin idun.
ANTONIUS.
Cleopatra! —
CLEOPATRA.
Kuin voinkaan uskoa — jos kohta vannoit,
Niin että jumaltenkin istuin järkkyi —,
Ett' olla voisit mun ja uskollinen,
Kun Fulvialle olit uskoton.
Oo, hullutusta, luottaa lörpän valaan,
Mi vannoissa jo rikkuu!
ANTONIUS.
Kuningatar, —