CAESAR.
Puhu, Agrippa!
AGRIPPA.
Sinulla sisar äidin puolelt' on,
Tuo ihana Octavia. Antonius
Nyt leskimies on.
CAESAR.
Malta, Agrippa;
Cleopatra jos kuulis tuon, sua syystä
Hopusta soimaisi.
ANTONIUS.
En ole nainut,
Agrippan jatkaa sallikaatte, Caesar.
AGRIPPA.
Jott' ikiystävyys teit' yhdistäisi
Ja höltymätön veljesside sopuun
Sydämmet liittäis, ottakoon Antonius
Octavian vaimoksensa, jonka kauneus
Hänelle mieheks vaatii miesten parhaan
Ja jonka sulous ja hyve voittaa
Kehutkin kaikki. Tämän liiton kautta
Pien' äkä, joka nyt niin suureks näyttää,
Ja vaara suuri, joka nyt meit' uhkaa,
Raukeevat tyhjiin; taruksi jää totuus,
Kun puoli taruakin nyt on totta.
Kumpaakin lempien, hän teissä lemmen
Vain lujentaa ja kansan lemmen teihin.
Anteeksi puheeni, se velvoituksen
On kypsä harkinta, ei hetken oikku.
ANTONIUS.
Tahtooko Caesar puhua?
CAESAR.
Ei ennen
Kuin kuulee, mit' Antonius sanottuhun
Sanoopi.
ANTONIUS.
Mikä valta Agrippalla,
Jos sanon: »olkoon menneeksi, Agrippa!»
Toteuttaa tämä?
CAESAR.
Valta Caesarin,
Ja tämän valta Octavian yli.
ANTONIUS.
En esteit' uneksikaan hankkehelle,
Joll' on näin kaunis muoto. — Kätes anna:
Tät' armotyötä edistä! Täst' alkain
Ohjatkoon veljesmieli liittoamme
Ja suurta yhteistointa!