LEPIDUS.
Ylevä sana!
MAECENAS.
Suvaitkaahan jättää
Nuo kanteet ainaiset; ne unhottuisi,
Jos muistaisitte uhkaavata vaaraa.
Mi sovintoon nyt vaatii.
LEPIDUS.
Oiva sana!
ENOBARBUS. Taikka, sopisihan teidän hetkeksi lainata ystävyytenne toisillenne; voittehan sen sitten peruuttaa, kun ette enää kuule hiiskaustakaan Pompejosta. Aikaa sitä teillä on kinastamiseen silloin, kun ei ole muuta tekemistä.
ANTONIUS.
Sin' olet pelkkä soturi; siis vaiti!
ENOBARBUS.
Niin, totuuden pitää vaieta, olinhan sen aivan unohtaa.
ANTONIUS.
Puheillasi vain loukkaat; vaiti siis!
ENOBARBUS.
Niin oikein, vaikenen kuin kivi.
CAESAR.
Tuon puheen min' en moiti sisällystä,
Vaan tapaa. Mahdotontahan on meidän
Pysyä sovussa, niin meill' on luonteet
Ja toimet erilaiset. Vaan jos siteen,
Meit' yhdistävän, tietäisin, niin totta
Maailman hakisin ma päästä päähän.
AGRIPPA.
Suvaitkaa, Caesar, —