MAECENAS.
Nyt Antonion täytyy hänet jättää.
ENOBARBUS.
Ei koskaan! Sit' ei tee hän! Tuot' ei naista
Voi ikä kuihduttaa, ei tottumuskaan
Vähennä hänen sulojensa voimaa.
Muut naiset halun tyydyttäissään tympää,
Tää ravitessaan synnyttää vain nälkää;
Niin paheen jalostaa, ett' irstailunsa
Pyhiltä papeilta saa siunauksen.
MAECENAS.
Jos viehättää voi siveys, somuus, äly
Antonion sydäntä, niin onnen osa
On Octavia hälle.
AGRIPPA.
Lähtekäämme. —
Enobarbus hyvä, vieraakseni jääkää
Tääll'olo-ajaksenne.
ENOBARBUS.
Nöyrin kiitos!
(Lähtevät.)
Kolmas kohtaus.
Seutu sama. Huone Caesarin asunnossa.
(Caesar ja Antonius ja näiden välissä Octavia
tulevat seuralaisineen.)
ANTONIUS.
Maailma ja mun suuret tehtäväni
Poveltas joskus riistää mun.
OCTAVIA.
Sill'aikaa
Rukoilen polvillani jumalia
Sun puolestasi.