ANTONIUS.
Hyvää yötä, Caesar! —
Octavia, mailman huudoist' älä päätä
Mun virheitäni; hairahtunut olen,
Mut vasta käypi kaavan mukaan kaikki.
Hyv' yötä, armahani!
OCTAVIA.
Hyvää yötä!
CAESAR.
Hyvää yötä!
(Caesar ja Octavia poistuvat.)
(Tietäjä tulee.)
ANTONIUS.
No, ystävä, Egyptiin halajat?
TIETÄJÄ.
Oi, ett'en olis minä sieltä tullut
Ja tekään sinne koskaan mennyt!
ANTONIUS.
Syysi?
TIETÄJÄ.
Näyssä näen sen, kielell' ei se asu.
Mut kuitenkin Egyptiin palatkaa!
ANTONIUS.
Mies, kenen onni ylemmäksi nousee,
Caesarin vaiko minun?
TIETÄJÄ.
Caesarin.
Siis hänen luotaan, oi Antonius, poistu!
Sun haltijasi, suojelijahenkes
On ylväs, jalo, reipas, verraton,
Mut sit' ei Caesarin; kun hän on läsnä,
Masentuu haltijas ja pelkoon vaihtuu.
Siis väljä tila välillenne!