ANTONIUS.
Siit' ei
Sen enempää.
TIETÄJÄ.
Ei muille kuin vain sulle,
Eik' enää sullekaan. Jos hänen kanssaan
Sa seikkaan ryhdyt, niin sa varmaan hukkaat;
Hän perityllä onnellaan sun voittaa,
Jos kuink' ois ahtaalla; sun loistos sammuu
Sen säteissä; siis, vielä kerran: henkes
Sua pelkää ohjata, kun hän on läsnä,
Mut nousee, kun hän poiss' on.
ANTONIUS.
Mene! Käske
Ventidius tänne; —
(Tietäjä menee.)
Parthiaan hän menköön. —
Niin, se on totta, olkoon sitten juonta
Tai sattumaa: hänt' itse noppa puoltaa;
Paremman taitoni hän onnellansa
Pelissä lyö; hänt' aina arpa suosii;
Mun kukostani hänen viepi voiton,
Vaikk' olis kaupan kaikki tyhjää vastaan,
Ja peltopyyni aina alle joutuu.
Egyptiin halaan: vaikka rauhakseni
Rakensin tämän avion, niin asuu
Idässä iloni.
(Ventidius tulee.)
Ventidius, tule!
Sun Parthiaan on lähtö; valtuutesi
Jo valmis on; nyt tule noutamaan se.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Seutu sama. Katu.
(Lepidus, Maecenas ja Agrippa tulevat.)
LEPIDUS.
Jo kyllin vaivaa näitte; jouduttakaa
Nyt päälliköitä vain.
AGRIPPA.
Antonius ensin
Octaviaa suuteleepi; sitten tullaan.
LEPIDUS.
Hyvästi siksi, kunnes somistavan
Näen sotisovan yllänne.
MAECENAS.
Me ollaan,
Jos oikein tunnen seudun, ennen teitä
Misenossa.