CHARMIANA.
Hän pelkää tulla.
CLEOPATRA.
Pahaa en tee hälle.
(Charmiana menee.)
Häväisty käteni, kun halvempaani
Se löi eik' itseäni, vaikka itse
Syyn siihen annoin. —
(Charmiana palajaa airuen kanssa.)
Tänne, ystävä!
Rehellist' ompi, mut' ei koskaan hyvä
Julistaa pahaa. Ilosanomaa
Tuhannet kielet kantakoot, mut paha
Se julistukoon itse tuntuessaan.
AIRUT.
Ma tehtäväni tein.
CLEOPATRA.
Hän onko nainut?
Sua enemp' en voi vihata kuin vihaan,
Jos vielä sanot: on.
AIRUT.
On, hän on nainut.
CLEOPATRA.
Kirotkoon taivas sun! Siin' yhä pysyt?
AIRUT.
Valehdellako pitäisi?
CLEOPATRA.
Oi, tee se,
Vaikk' Egyptistä puolet tulvettuisi
Ja kyiden muuttuis kuiluksi! Pois! Mene!
Vaikk' oisit kaunis kuin Narcissus, minust'
Olet sa inhottava. Hänkö nainut?
AIRUT.
Anteeksi, kuningatar —
CLEOPATRA.
Hänkö nainut?