ENOBARBUS.
Laivaväki teillä
On kehnoa ja kiirein haalittua,
Elomiehiä ja aasin-ajureita;
Caesarin miehet on Pompejon kanssa
Otelleet usein; teill' on laivat raskaat,
Hänellä keveät. Ei häpeätä
Merellä väistää taistoa, kun maalla
On teidän voima.
ANTONIUS.
Merellä, merellä!
ENOBARBUS.
Näin menetätte vankan maineen, jonka
Maasodassa te saitte; hajoitatte
Pois armeijan, jost' enin osa uljast'
On jalkaväkeä, ja käyttämättä
Jätätte kuulun sotataitonne;
Hylitte keinon taatuimman, ja vaaran
Ja sattumuksen valtaan heittäytte
Vahvasta turvastanne.
ANTONIUS.
Merellä
Otella tahdon.
CLEOPATRA.
Laivaa kuusikymment'
On mulla; enempää ei Caesarilla.
ANTONIUS.
Poltamme liiat laivat; jäännöksellä
Täyskuntoisella sitten Actiosta
Ajamme Caesarin. Jos häviämme.
Niin uusi koitos maalla. —
(Airut tulee.)
Asiasi?
AIRUT.
Huhu on tosi: hän on siellä itse.
Caesar on valtaans' ottanut Torynen.
ANTONIUS.
Siell' itse? Mahdotonta! Ihme, että
Väkensä siellä on. — Canidius, sinä
Jäät maalle kuudentoista legioonan
Ja tarpeellisen ratsuväen kanssa;
Me käymme laivaan. — Tule, armas Thetis! —
(Soturi tulee.)
No, kunnon solttu?
SOTAMIES.
Jalo päällikkö,
Merellä älkää taistelko! Ei luottaa
Saa lahoon lautaan. Epäilettekö
Mun miekkaani ja näitä arpiani?
Egyptin ja Phoinikian miehet uikoot;
Lujalla maalla, uljaast' otellen,
On meidän tapa voittaa.
ANTONIUS.
Hyvä! — Matkaan!