ENOBARBUS.
Vaikenen. Kas, tuossa
On päällikkö.
(Antonius ja Canidius tulevat.)
ANTONIUS.
Canidius, eikö kummaa?
Hän Tarentosta ja Brundusista
Noin valeen Joonian meren halkaisee ja
Torynen valtaa. — Kuulitko sen, armas?
CLEOPATRA.
Ei kerkeyttä niin kukaan kummastele
Kuin jahnus.
ANTONIUS.
Oiva hitauden läksy:
Sopisi hyvin miesten parhaimmalle. —
Merellä otellaan siis hänen kanssaan.
CLEOPATRA.
Merellä! Kuinkas muuten?
CANITIUS.
Miksi niin?
ANTONIUS.
Siks, että vaatinut on meitä siihen.
ENOBARBUS.
Vaaditte tekin häntä miekkasille.
CANITIUS.
Ja tuohon taisteluun Pharsalon luona,
Miss' Caesar otteli Pompejon kanssa;
Mut hän, kun siit' ei hyötynyt, sen kielsi;
Niin tehkää tekin.