MENENIUS.
Mik' ompi? —
Työn kauniin teitte, pelkään mä. — Mik' on? —
Jos Marcius yhtyy volskilaisiin, —
COMINIUS.
Jos!
Hän heidän jumalans' on, hän heit' ohjaa,
Ikäänkuin korkeamman luojan luoma
Ja paremp' ihmislapsia; he häntä
Meit', itikoita, vastaan seuraavat
Yht' uljaasti kuin pojat kesäperhoj'
Ajavat takaa, taikka teurastajat
Läimivät kärpästä.
MENENIUS.
Työn teitte oivan.
Te, paarva-joukkoinenne! Liian paljon
Käs'työläis-äänihin te luotitten ja
Sipulinsyöjäin henkeen!
COMINIUS.
Roomaa huiskii
Hän, että korvat soi!
MENENIUS.
Kuin marjapuuta
Ravistaa Hercules! Työn teitte oivan!
BRUTUS.
Tuo onko totta?
COMINIUS.
Ennen vaalenette,
Kuin toista kuuluu. Kaikki paikkakunnat
Hymyillen luopuvat; ken vastaan panee,
Se uhka-tyhmyrin saa pilkkanimen,
Ja kuolla saa kuin uskollinen narri.
Ken häntä moittis? Hänen sekä teidän
Vihoiksenne hänen kuntons' äkkää.
MENENIUS.
Kaikk' ollaan hukassa, jos jalomielin
Hän meit' ei armahda.
COMINIUS.
Ken anojaksi?
Tribuunej' estää häpy; kansaa ei hän
Enemmän ole aulis säälimään
Kuin paimen sutta; paras ystäväkin
Jos sanois: »sääli Roomaa», pyynnöllänsä
Vaan hänen vihans' oikeaksi myöntäis
Ja viholliseks näyttäytyis.
MENENIUS.
Niin kyllä.
Jos ilmituleen taloni hän pistäis,
En sanoa ma rohkenis: »seis, älä!» —
Te oivan teitte työn, te käs'työläiset,
Niin, oivan kätten työn!