CORIOLANUS.
Haa!
AUFIDIUS.
Parempikaan et ole.
CORIOLANUS.
Hävytön parjaaja! Mun sydämmeni
On pakahtua kyllyyttään. Vai poika!
Oo, sinä orja! — Anteeks! Ensi kerran
Mun haukkua on pakko. Hyvät herrat,
Tuo koira valheesta on rangaistava;
Hän hyvin tietää (iskuistani merkit
Hän kanssaan hautaan vie), ett' itse valheens'
Saa syödä hän.
1 SENAATTORI.
Vait, kumpikin, ja kuulkaa.
CORIOLANUS.
Paloiksi minut lyökää! Nuoret, vanhat
Punatkoot veressäni tikareitaan! —
Vai poika! Luihu koira! Kronikkanne
Jos totta puhuu, seisoo siinä näin:
Kuin kotka kyyhkyslakassa, niin teitä
Coriolissa minä säikyttelin.
Ja ihan yksin. — Poika!
AUFIDIUS.
Jalot herrat,
Noin muistuttaako saa tuo kerskur' rietas
Sokeall' onnellansa häpeäänne,
Ja teidän kuultenne?
SALALIITTOLAINEN.
Hän siitä kuolkoon!
KANSALAINEN. Paloiksi hänet repikää, ja heti! Hän tappoi minun poikani; — minun tyttäreni; — hän tappoi minun lankoni, Marcon; — hän tappoi minun isäni. —
2 SENAATTORI.
Seis, seis! Ei mitään väkivaltaa! Hiljaa!
Hän jalo mies on, hänen mainehensa
Maanpiirin kiertää. Viime rikoksestaan
Hän laissa vastatkoon. — Aufidius, seis!
Älä rauhaa häiri!
CORIOLANUS.
Oi, jos hänet saisin,
Ja kuusi moista, vaikka koko heimon,
Mun kelpo miekkan' eteen!