VIRGILIA.
En, rouvaseni, en lähde ulos ovesta.
VALERIA.
Ettekö ulos ovesta?
VOLUMNIA.
Hänen täytyy kuin täytyykin.
VIRGILIA. En, oikein totta, suokaa anteeksi. En astu kynnyksestä yli, ennenkuin mieheni sodasta palajaa.
VALERIA. Hyi! Järjetöntähän noin on huoneeseensa salpautua. Tulkaa nyt hyvän tuttavan luoksi varpajaisille.
VIRGILIA. Toivon, että hän pian parantuisi, ja tahdon rukoilla hänen puolestaan, mutta tulla sinne en saata.
VOLUMNIA.
Ja miksikä et, saako kysyä?
VIRGILIA.
En mukavuudesta, enkä ystävyydenkään puutteesta.
VALERIA. Tahdotte matkia Penelopea; mutta sanotaan, että kaikki se lanka, minkä hän Ulysseen poissa ollessa kehräsi, vaan täytti Ithakan koilla. Tulkaa pois! Jos olisi palttinanne yhtä tunnokas kuin sormenne, niin jättäisitte pelkästä säälistä tuon ompelunne. Tulkaa nyt vaan kanssamme!
VIRGILIA.
En, hyvä rouva, suokaa anteeksi. Toden totta, en tahdo lähteä ulos.