VALERIA. Kas niin, lähtekää nyt vaan, niin kerron teille suloisia uutisia miehestänne.
VIRGILIA.
Ei, niitä ei ole vielä saattanut saapua.
VALERIA. On todellakin; en tässä nyt turhia puhu: viime yönä tuli häneltä tietoja.
VIRGILIA.
Tottako, rouva?
VALERIA. Toden totta; kuulin sen eräältä senaattorilta. Tämmöinen on asian laita: volskilaiset olivat lähettäneet sotajoukon liikkeelle, jota vastaan ylipäällikkö Cominius vei osan roomalaista sotavoimaa. Puolisonne ja Titus Lartius piirittivät heidän kaupunkiansa Coriolia. He eivät epäile voittavansa ja tekevänsä pikaista loppua sodasta. Kunniani kautta, tämä on totta. Ja nyt, lähtekää kanssamme!
VIRGILIA.
Anteeksi, hyvä rouva; vast'edes noudatan kaikessa teidän mieltänne.
VOLUMNIA.
Antakaamme hänen jäädä; tuommoisena hän vaan pilaisi ilomme.
VALERIA.
Niin kyllä, samaa minäkin. — Hyvästi siis! — Tulkaa, rouva hyvä! —
Virgilia, kuules, viskaa nyt nurkkaan tuo juhlallisuutesi ja lähde
kanssamme.
VIRGILIA.
En, en todellakaan saata. Toivotan teille paljon hauskuutta.
VALERIA.
No, hyvästi sitte!