LARTIUS.
Heposi mun on.
MARCIUS.
Takaisin sen ostan.
LARTIUS.
En myy sit' enkä lahjoita, mut lainaan
Sen viideksikymmeneksi vuodeks sulle. —
No, kaupunkia antaumaan vaadi!
MARCIUS.
Miss' ovat joukot?
SANANSAATTAJA.
Tunnin matkan päässä.
MARCIUS.
Toistemme sotahuudon kuulemme siis. —
Nyt, Mars, sua pyydän, pane vauhtiin, työmme.
Niin että, miekat suitsevina, täältä
Kedolle avuks ystäväimme päästään!
Hoi, torvet soimaan!
(Soitetaan sovinnon hierojaisille. Muutamia
senaattoreja ilmestyy muurille.)
Onko Aufidius
Muurien sisällä?
1 SENAATTORI.
Ei, eikä yhtä.
Ken teitä säikkyis vähemmän kuin hän,
Ja se on vähän kyllä. Kuulkaas rummut
Kokoovat nuorisomme; ennen muurit
Me murramme kuin tänne salpaan jäämme.
Ei lukoss' ole porttimme, ne korsill'
On salvatut vaan, itsestään ne aukee.
(Sotahuutoa kuuluu kaukaa.)
Haa, kuulkaatten! Aufidius on se. Kuulkaas,
Kuin rehkii hän ja armeijaanne pirstaa!
MARCIUS.
Oo, niiks' on tullut!