MARCIUS.
Oi, annas kun sua halaan
Niin tuliseen kuin ennen ylkämiesnä,
Niin riemullisna kuin hääiltana,
Vahaisten vuodettani valaistessa.
COMINIUS.
Urosten uros! Kuinka Lartius voipi?
MARCIUS.
Kuin mies, mi tuomarina tuomitseepi
Maanpakoon yhden, toisen kuolemaan,
Vapauttaa tuon, tuot' uhkaa, tuota sääli
Coriolin kuin luihun susikoiran
Hän pitää kahleissa, joit' ehdon tahdon
Hän höllittää.
COMINIUS.
Miss' orja, joka sanoi
Varustuksiinne teidän paenneen?
Miss' on hän? Tuo hän tänne!
MARCIUS.
Älä huoli!
Hän puhui totta. Meidän ylimykset,
Tuo rahvas — (hiis! tribuunejako heille!) —
Niin kissaa hiir' ei säiky, kuin nuo kurjat
Pahempiansa pakenivat.
COMINIUS.
Mutta
Mitenkä voiton saitte?
MARCIUS.
Onko aikaa
Nyt kertomisiin? Sit' en luule. Missä
On vihollinen? Onko voitto teillä?
Jos ei, miks ette riennä sitä saamaan?
COMINIUS.
Tulimme tappelussa tappiolle
Ja peräydyimme hyväss' aikehessa.
MARCIUS.
Mik' asema on heillä? Millä siivell'
On ydinväki?
COMINIUS.
Eturiviss', arvaan,
On antiaatit, heidän valionsa;
Aufidius, heidän toiveidensa ylpeys,
Heit' ohjaa.