VOLUMNIA. Otsallaan, Menenius; hän palajaa kotiin kolmannen kerran tammiseppele päässä.
MENENIUS.
Onko hän Tulloa hyvänpäiväisesti löylyttänyt?
VOLUMNIA. Titus Lartius kirjoittaa heidän otelleen keskenänsä, mutta Aufidion päässeen pakoon.
MENENIUS. Parasta olikin sen saatan vakuuttaa. Jos hän olisi puoltaan pitänyt, en maarin minä olisi tahtonut semmoista tulloamista kärsiä, vaikka olisin saanut kaikki Coriolin kirstut kultineen päivineen. Onko siitä senaatille ilmoitettu?
VOLUMNIA. Hyvät rouvat, lähtekäämme! — On, on, on. — Senaatille on tullut kirje päälliköltä, jossa koko tämän sotaretken kunnia luetaan poikani ansioksi. Hän on tässä sodassa voittanut kaksin kerroin entiset urostyönsä.
VALERIA.
Todellakin kummia hänestä jutellaan.
MENENIUS.
Kummia? Niin totta, ja täydellä syyllä, sen takaan.
VIRGILIA.
Suokoot jumalat, että se olisi totta.
VOLUMNIA.
Totta! Päh!
MENENIUS. Totta! Vannon että se on totta. Missä on haavat hänessä? — (Trihuuneille, jotka tulevat esiin.) Jumalat teitä varjelkoot, te kaikkiviisaat herrat! Marcius tulee kotiin, ja nyt hänellä on vielä suurempi syy ylpeillä. — Missä on haavat hänessä!