BRUTUS.
Niin, yltä kyllä.
CORIOLANUS.
Ei, mua kuulkaa vielä:
Maan, taivaan, kaiken vannottavan kautta
Puheeni vahvistan! — Tän kaksoisvallan, —
Min toinen osa syyst' on ylväs, toinen
Kopeilee syyttä vaan; miss' arvo, jalous, viisaus
Ei mitään päättää voi, jos tyhmä rahvas
Ei siihen sano niin tai ei, — sen täytyy
Tositarpeet syrjätä ja turhuuksille
Avata tie. Jos kumotaan näin järki,
Jää järjettömäks kaikki. Siis, ma pyydän, —
Ken teist' on viisas enemmän kuin arka;
Ken suosii vankkaa valtiot' enemmän,
Kuin muunnoksia kammoo; kelle rakkaamp'
On jalo elämä kuin pitkä ikä;
Ken ruumiins' antaa tuiman lääkkeen valtaan,
Kun henki vaarass' on, — pois temmatkoon se
Tuon monipäisen kielen: makeit' ei se
Saa maistella, ne myrkkyä on sille.
Häväistyksenne rampaa terveen järjen
Ja valtiolt' elin-eheyden riistää;
Hyvääkään, mitä sois, ei voi se tehdä,
Sit' estää pahuus.
BRUTUS.
Kylliks olen kuullut.
SICINIUS.
Hän puhunut on niinkuin petturi,
Ja petturina vastatkoon hän.
CORIOLANUS.
Raukka!
Rusentakoon sun herja! — Kansaa mitä
Nuo kaljupäät tribuunit hyödyttävät?
Se heitä tottelee ja epää kuulla
Ylempää esivaltaa. Kapinassa
He valittiin, kun oli väkivalta
Eik' oikeus lakina; — nyt paremp' aik' on,
Nyt oikeudeksi tehkää mik' on oikeus,
Ja noiden valta kukistakaa maahan!
BRUTUS.
Maanpetturi!
SICINIUS.
Tuo konsuliksi? Ei!
BRUTUS.
Aediilit, hoi! — Tuo mies on vangittava.
(Aediili tuke.)
SICINIUS.
Mene, kansa tuo! —
(Aediili menee.)
Sen nimessä nyt itse
Maanpetturina sun ja yhteiskunnan
Vihollisena vangit.