MENENIUS.
Ja minä pari heidän parhaimmistaan,
Niin, vaikkapa nuo heidän tribuuninsa.
COMINIUS.
Mut arvaamaton täss' on ylivoima,
Ja miehuus hulluutt' on, jos vastustaa se
Kukistuvata huonetta. — Pois tulkaa,
Ennenkuin palajaa tuo roskalauma;
Tukitun virran lailla nyt se raivoo
Ja kaataa mitä nöyräst' ennen kantoi.
MENENIUS.
Ma pyydän, menkää. Koitan niitä auttaa
Mun vanha älyni heissä, joissa sit' on
Niin niukalta. Tää paikattava tilkoill'
On kaiken värisillä.
COMINIUS.
Pois nyt tulkaa!
(Coriolanus. Cominius ja muita lähtee.)
1 PATRIISI. Pilannut tuo on onnensa.
MENENIUS.
Ei luonteet
Noin jalot maailmassa menesty.
Neptunon kolmihaaraa mairitella
Ei vois hän, eikä Zeunkaan ukkosvoimaa.
Sydän häll' on suussa: mitä povi tuntee,
Tuo ilmi kieli; vihass' unhottaa hän,
Ett' on hän koskaan kuolon nimen kuullut.
(Melua ulkoa.)
Haa, hauska melu!
2 PATRIISI.
Oi, jos vuoteessansa
He olisivat!
MENENIUS.
Vaikka Tiberissä! —
Miks kauniist' ei hän heitä puhutellut,
Sen vietävä?
(Brutus ja Sicinius palajavat roistoväen kanssa.)