IMOGEN.
Min' oisin tuijottanut silmät puhki
Ja tähystellyt, kunnes etäisyydess'
Ois pieneks pienennyt kuin neulankärki,
Niin, seurannut siks, kunnes sääsken hahmost'
Ois ilmaksi hän siintynyt, ja sitten
Pois katseen kääntänyt ja kyynelöinyt. —
Mut sano, milloin hältä tiedon saamme?
PISANIO.
Ens tilaisuudessa, siit' olkaa varma.
IMOGEN.
En häntä hyvästellyt; paljon sievää
Ois ollut sanottavaa: kuinka häntä
Ma määräajoin ajattelisin
Ja määrätavoin; vannottaa en saanut,
Ett' Italian naisille ei uhrais
Hän oikeuttani ja kunniaansa;
En pyytää, että kuudelt' aamulla
Ja keskipäivällä ja keskiyöllä
Rukouksiss yhtyisimme, — silloin häntä
Taivaassa kohtaan; ehtinyt en antaa
Jäähyväis-suudelmaakaan, johon liittyi
Kaks taikasanaa, — kun jo isä tuli
Ja niinkuin pohjan hirmuviima taittoi
Ituunsa kukat kaikki.
(Hovinainen tulee.)
HOVINAINEN.
Kuningatar
Halaisi teidän korkeutenne seuraa.
IMOGEN.
Tee mitä sulle käskin. — Heti lähden
Kuningattaren pateille.
PISANIO.
Sen lupaan.
(Menevät.)
Viides kohtaus..
Rooma. Huone Philarion talossa.