IMOGEN.
Mik' ihmetyttää?
JACHIMO.
Ei silmän syytä: kahden moisen väliss'
Apinakin se toista irmastaisi
Ja toista liehisi; ei järjen liioin:
Tuon kauneuden tajuu hupsu siinä
Kuin viisaskin; ei myöskään halun: saasta,
Noin kirkkaan puhtauden kanssa rinnan,
Ajaisi himon tyhjääns' okselle,
Eik' yllyttäisi nälkää.
IMOGEN.
Mik' on teidän?
JACHIMO.
Yltäinen tahto tuo, — tuo kyllytetty,
Mut kylläymätön himo — aami täysi,
Mut vuotava, — se, lampaan nieltyänsä,
Sen rapaa vielä isoo.
IMOGEN.
Mikä vaivaa?
Voitteko hyvin?
JACHIMO.
Kiitos, rouva; hyvin.
(Pisaniolle.) Teit', ystävä, ma pyydän: tuonne ulos
Jäi palvelijani, häntä etsikää,
Hän outo on ja ujo.
PISANIO.
Menoss' olin
Juur' häntä tervehyttämään.
(Menee.)
IMOGEN.
Mun ylkän'.
Hyvinkö voi hän yhä?
JACHIMO.
Hyvin, rouva.