(Cymbeline ja kuningatar tulevat.)
Hyvää huomenta, teidän majesteettinne, ja armollinen äiti!
CYMBELINE.
Ovella tylyn tyttäreni varrot?
Hän eikö mieli ulos tulla sieltä?
CLOTEN.
Olen häntä ahdistellut soitolla, mutta hän ei suvaitse siitä välittää.
CYMBELINE.
Tuo kullan maanpako on vielä uutta;
Hänt' ei hän vielä unhota; mut aika
Sen muiston jäljet kyllä umpeen huhtoo;
Sun on hän silloin.
KUNINGATAR.
Kuningasta kiitä;
Hän kaikin keinoin koittaa taivutella
Tytärtään sinuun. Tee nyt parastasi
Ja kosi säällisesti; ystäväkses
Sopiva aika hanki. Jos saat kiellon,
Niin kiihtyköön vain intos; näytä, että
Sua henki ajaa palvelustas hälle
Näin tarjoomaan, ja aina mieltään nouda,
Pait jos hän käskee sua matkoihisi,
Niin silloin paadu vain.
CLOTEN.
En paadu, en.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Anteeksi! Lähetystö Roomasta;
Yks heist' on Cajus Lucius.
CYMBELINE.
Kelpo mies
Vaikk' aikeet hällä tosin nyt lie huonot.
Vaan syy ei hänen; häntä kohdelkaamme
Lähettäjänsä arvon mukaisesti,
Ja muistakaamme myöskin, mit' on meille
Hän ennen tehnyt hyvää. — Rakas poika,
Kun olet lemmityistäs huomennellut,
Niin kuningatarta ja meitä seuraa;
Tuon roomalaisen pateill' on sua tarvis. —
No, tulkaa, puoliso!