(Kaikki menevät, paitse Cloten.)
CLOTEN.
Jos jalkeill' on hän,
Niin puhuttelen häntä; mut jos ei,
Niin maatkoon vain ja uinailkoon. —
(Kolkuttaa.)
Hoi, auki! —
Kamarineitsyet on hänen luonaan.
Mitä, jos heitä lahjoisin? Tuo kulta
Se pääsyn hankkii, useinkin, ja viehtää
Dianan metsäväen ajamaan
Eränsä varkaan lymyyn. Rehtimiehen
Se kulta tappaa, varkaan pelastaa se,
Mut joskus hirttää rehdin sekä varkaan.
Mit' ei se uhoa ja tuhoa?
Asiamiehen noista naisist' otan,
Sill' itse olen tässä ymmäll' aivan.
Suvaitkaa avata. (Kolkuttaa.)
(Kamarineitsyt tulee.)
KAMARINEITSYT.
Ken kolkuttaa?
CLOTEN.
Ylimysmies.
KAMARINEITSYT.
Ei enempää?
CLOTEN.
On niinkin:
Ylimysnaisen poika.
KAMARINEITSYT.
Enemmän siis,
Kuin millä moni kerskaa, jolla puku
Niin kallis on kuin teillä. Mitä mieli?
CLOTEN.
Prinsessa; hän on valmis kai?
KAMARINEITSYT.
On kyllä
Pysymään huoneessaan.