2 YLIMYS.
Sen kyllä uskon.
1 YLIMYS.
Mut vaiti nyt! Se tuossa on se herra,
Ja kuningatar myös ja prinsessa.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Sama paikka.
(Kuningatar, Posthumus ja Imogen tulevat.)
KUNINGATAR.
En, tytär, koskaan en sua karsastele,
Jost' usein moitett' äitipuolet saavat.
Sin' olet vankini, mut vartijaltas
Avaimet saat sa, jotka tyrmäs ovet
Sinulle avaa. Ja te, Posthumus, —
Kuninkaan vihat kun saan lauhtumaan,
Niin puhun puolestanne. Häness' yhä
Kytevi raivo; paras teidän oisi
Mukauta tuomioon niin alttihisti
Kuin vaatii viisaus.
POSTHUMUS.
Jos suvaitsette,
Niin tänään lähden.
KUNINGATAR.
Vaaran tuntenette.
Ma kerran puiston kierrän, säälitellen
Ehätyn lemmen tuskaa, vaikk' on teiltä
Kuningas kieltänytkin haastelun.
(Menee.)