IMOGEN.
Jo riittää:
Ma huomaan, mihin tähtäät; olen melkein
Jo mies.
PISANIO.
Mut ensin miehen näköiseksi;
On sitä vasten mulla laukussani
Varattu takki, lakki, housut, kaikki,
Mitä on tarvis. Näin jos puettuna
Ja ikäistänne miestä jäljitellen
Paraimman mukaan, Luciukselta
Anotte palvelusta, kerrotte
Mitä osaatte — ja hän sen pian huomaa,
Jos soitantoa tajuaa — niin varmaan
Ilolla teidän pyyntöönne hän suostuu.
Hän kunnon mies on ja — mik' arvokkaampaa —
Myös hurskas mies. Jos mitä tarvitsette,
Niin minä olen rikas, teitä autan
Nyt sekä vasta.
IMOGEN.
Sinä ainoo lohtu,
Mink' antaa mulle taivas! Mene toimiin:
On paljon mietittävää; ajan varaa
Nyt tulee käyttää. Uhkatuumaan suostun
Kuin sotamies, ja ruhtinaisin mielin
Sen aion täyttää. Mene, ole hyvä.
PISANIO.
Niin, rouva, lyhyet jäähyväiset,
Hovissa ettei kaivattais ja luultais
Pakoonne mua syypääks. Tässä pullo;
Sen kuningatar antoi mulle; kallis
Sen neste on; jos sairaus merellä
Tai huono vointi maalla teitä kohtaa,
Niin tilkka tuosta auttaa. — Varjoon menkää
Mieheksi varustaumaan. — Onneks kaikki
Jumalat johdattakoot!
IMOGEN.
Aamen! Kiitos!
(Menevät.)
Viides kohtaus.
Huone Cymbelinen hovilinnassa.
(Cymbeline, kuningatar, Cloten, Lucius,
ylimyksiä ja seuralaisia tulee.)
CYMBELINE.
Siis, — hyvästi vain!