GUIDERIUS.
Ja mainio on kokki: juuretkin
Kuviksi leikkelee ja liemen höystää,
Kuin Juno sairas ois ja vaalittava.
ARVIRAGUS.
Ja hymyyn huokaus niin kauniist' yhtyy,
Ikäänkuin huokaus sitä huokais, ettei
Moist' ole hymyä, ja hymy taas
Siit' ilkkuis huokausta, että jättää
Noin pyhän templin liittyäkseen myrskyyn,
Jot' yrmii merimiehet.
GUIDERIUS.
Huomaan, kuinka
Surun ja kärsimyksen juurikuidut
Hänessä yhtyy.
ARVIRAGUS.
Kasva kärsimys,
Ett' inhan seljan juuret kuivettuu
Ja vapahana versoo viinipuu!
BELARIUS.
On iso päivä. Tulkaa. — Kuka tuossa?
(Cloten tulee.)
CLOTEN.
En karkureita löytää voi. Se konna
Mun petti. — Ihan uuvun.
BELARIUS.
Karkureita!
Hakenee meitä. Tuttu laillaan: Cloten,
Kuningattaren poika. Varon vaaraa.
Ma tunnen hänet, vaikk' en vuosiin nähnyt. —
Olemme henkipattoja. Pois täältä!
GUIDERIUS.
Vain yksi. Te ja veli, etsikää,
Häll' onko seuralaista. Menkää! Minä
Jään hänen kanssaan.
(Belarius ja Arviragus menevät.)