GUIDERIUS.
Emomme Euriphileen viereen.
ARVIRAGUS.
Hyvä!
Ja, Polydor, vaikk' ääni onkin meiltä
Jo karjennut, me hänet, niinkuin äidin,
Laulamme hautaan; sanat, nuotti samat,
Euriphileen vain sijass' on Fidele.
GUIDERIUS.
En, Cadwal, laulaa voi; vain itkullani
Sanoja säistän; murhevirressä
On epäsointu pahempi kuin templiss'
On pappein valhe.
ARVIRAGUS.
Lausukaamme siis.
BELARIUS.
Isompi suru poistaa vähemmän;
Sill' ihan Clotenin te unohdatte.
Hän kuningattaren tok' oli poika;
Jos vihamiesnä tulikin, niin siitä
Sai palkkansa. Samaksi maaksi lahoo
Isot ja pienet; mutta kunnioitus —
Maan elon enkeli — se eri paikan
Tok' ylhäisille suo ja alhaisille.
Tuo vihamiehemme hän oli prinssi, —
Ja vaikka sai hän vihamiehen surman,
Niin saakoon prinssin hautuun.
GUIDERIUS.
Hänet tuokaa.
Thersites yhtä hyvä on kuin Ajax,
Kun ovat kuolleet.
ARVIRAGUS.
Hänet tuokaa. Runon
Sill' aikaa sanelemme. — Ala, veljyt!
(Belarius menee.)
GUIDERIUS.
Ei, Cadwal, pää on itään pantava;
Niin pitää olla, sanoo isä.
ARVIRAGUS.
Totta.