SICILIUS.
Heloisa avaa ikkunas,
Äläkä kauemmin
Vihasi maljaa vuodata
Uroihin uljaihin!
ÄITI.
Zeus, hyvä hän on, poikamme,
Hänt' auta tuskissaan!
SICILIUS.
Käy esiin marmorlinnastas!
Tuo apu! Muuten vaan
Jumalten valtaneuvostoon
Sinusta kannellaan.
2 VELI.
Zeus, auta, muuten käännymme
Oikeuteen korkeempaan!
(Zeus astuu maahan ukkosen tulesta ja jyrinässä, istuen kotkan
selässä; hän singahuttaa ukonnuolen; henget polvistuvat)
ZEUS.
Vait, pikku henget ilman alhaisen!
Ken teistä tohtii syyttää pauannetta,
Mi nuolens' iskee halki pilvien
Ja pirstaa kapinoivaa rantuetta?
Elysiumiin heikot henget pois!
Siell', iki-kukkea on vuode teillä.
Teilläkö kuolevista huolta ois?
Ne teit' ei koske, niist' on huoli meillä.
Jot' enin lemmin, sitä kuritan;
Säästöstä anti armain. Posthumuksen
Ma alhost' ylös pilviin nostatan;
Koetus loppuu, hän saa lohdutuksen.
Zeun tähden alla on hän syntynyt,
Vihitty templissämme. — Matkaan oiti! —
Takaisin saa hän Imogenin nyt:
Näin vaivoistansa hälle onni koitti.
Tää taulu pankaa hänen rinnoilleen,
Se hälle kertoo suurest' armostamme.
Pois, pois! Jos napisette edelleen,
Niin tuta saatte vihan kuohuamme. —
Kohoa, kotka, valolinnahamme!