ANTIPHOLUS SYR.
Satamaan lähde, Dromio, suoraa päätä;
Jos maalta päin on tuulta vähääkään,
Niin tässä kaupungiss' en ole yötä.
Jos laivaa lähdöss' on, niin tieto tuo;
Turulla kävelen ja sua varron.
Jos kaikki tuntee mun ja min' en ketään,
On paras että matkaan livistetään.
DROMIO SYR.
Niin karhua ei kukaan pakoon vihkaa
Kuin minä tämän naikon naimakihkaa.
(Menee.)
ANTIPHOLUS SYR.
Tää kylä se on ihka noitain pesä;
Siis aika täältä pian päästä pois.
Tuo nainen, joka miehekseen mua väitti,
Mua perin kammottaa. Mut kaunis sisar,
Joll' ihmeellisen viehkeät on sulot
Ja puhe hurmaava ja käytös myöskin,
Milt'ei mun pettämään saa itseni.
Siis ett'ei mua kietois oma ansa,
En kuule hänen tenholaulujansa.
(Angelo tulee.)
ANGELO.
Antipholus!
ANTIPHOLUS SYR.
Niin, se on nimeni.
ANGELO.
Sen hyvin tiedän, herra. Täss' on vitjat.
Ne aioin tuoda teille Piikkisikaan,
Mut täytyi odottaa, ei olleet valmiit.
ANTIPHOLUS SYR.
Mik' aikeenne on? Mitä minä niillä?
ANGELO.
Mitä vain mieli; ne on teitä varten.
ANTIPHOLUS SYR.
Minua? Niit' en ole tilannut.
ANGELO.
Ei kerran, kahdesti, vaan kymmenesti;
Ne viekää kotiin lahjaks rouvallenne;
Käyn illallisen jälkeen luonanne
Ja otan silloin maksun vitjoistani.
ANTIPHOLUS SYR.
Nyt maksu ottakaa, tai muuten pian
Pääsette rahoista ja vitjoista.
ANGELO.
Olette leikkisä. Hyvästi, herra!
(Menee.)
ANTIPHOLUS SYR.
Mut tääpä kummaa, totta toisen kerran!
Vaan niin ei tyhmää miestä, toden totta,
Jok' epäis tarjottua lahjaa ottaa.
Ei täällä hätäpäivää ole kellään,
Kun kadullakin kultaa tyrkytellään.
Mut joutuin Dromiota tapaamaan,
Ja kiirein pois, kun laiva lähtee vaan!
(Menee.)
NELJÄS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Sama paikka.
(Eräs kauppias, Angelo ja oikeudenpalvelija tulevat.)
KAUPPIAS.
Helluntaiks' oli velka maksettava;
En ole sitä vaatinut, ja nytkään
En vaatisi, jos minulla ei matka
Ois Persiaan ja siihen rahaa tarvis.
Siis suorittakaa heti veikanne,
Tää herra muuten pistää teidät tyrmään.
ANGELO.
Se summa, jonka teille olen velkaa,
Antipholukselt' on mun saatavaa.
Paraillaan juur' kun teidät tapasin,
Hän multa vitjat sai, ja kello viidelt'
On mulla määrä saada niistä maksu.
Jos suvaitsette tulla kanssani,
Niin velan maksan pois ja vielä kiitän.
(Antipholus Ephesolainen ja Dromio Ephesolainen tulevat.)
OIKEUDENPALVELIJA.
Se vaiva säästyy: tuossa tulee hän.
ANTIPHOLUS EPH. (Dromiolle).
Sill' aikaa kultasepällä kun käyn,
Sin' osta köydenpätkä; sitä maistaa
Saa vaimoni ja kätyrinsä,
Kun päiväll' oven multa sulkivat. —
Tuoss' onkin kultaseppä. — Mene oiti
Ja osta köydenpää ja tuo se kotiin.
DROMIO EPH.
Kyll' ostan, — tuhat puntaa vuodess' ostan!
(Menee.)
ANTIPHOLUS EPH.
Kyll' oivan avun saa, ken teihin uskoo!
Te lupasitte itse vitjat tuoda;
Ei tullut seppää eikä vitjoja.
Teist' ehkä liiaks kestäis ystävyys,
Jos vitjat kiintäis sen: siks' ette tullut.
ANGELO.
Sijansa leikki saakoon! Tässä lasku
On vitjain painost' ihan karaatilleen;
Työpalkaksi ja hienon kullan hinnaks
Saan kolme tukaattia yli sen,
Mit' olen tälle herralle ma velkaa.
Nyt pyydän, heti maksakaa ne hälle:
On matkaan menoss', ei voi odottaa.
ANTIPHOLUS EPH.
Nyt paikalla ei mulla ole rahaa,
Lisäksi asioit' on kaupungilla.
Talooni, Angelo, tää vieras viekää;
Samassa vitjat viekää vaimolleni
Ja hältä maksu niistä pyytäkää.
Ehk' olen siellä silloin jo kuin tekin.
ANGELO.
Siis vitjat hälle itse annatte?
ANTIPHOLUS EPH.
En; myötänne ne viekää; viivyn ehkä.
ANGELO.
Hyv' on. Teill' onko vitjat mukana?
ANTIPHOLUS EPH.
Jos mull' ei ole niitä, on ne teillä;
Jos ei, niin ette rahojakaan saa.
ANGELO.
Ei, leikki pois, ja tuokaa tänne vitjat.
Jo tuul' ja luode tätä herraa vartoo;
Hänt' olen liiaksikin viivytellyt.
ANTIPHOLUS EPH.
Tuon pilan peitteeks keksitte, kun ette
Sananne mukaan Piikkisikaan tullut.
Mun tulis teitä nuhdella, mut te
Alatte toran, niinkuin mikä akka.
KAUPPIAS.
Jo aika rientää; pyydän, joutukaa.
ANGELO.
Näette minkä harmin tuo hän; vitjat —
ANTIPHOLUS EPH.
Ne viekää rouvalle, niin saatte rahat.
ANGELO.
Kas vain! Vastikäänhän ne teille annoin.
Pois vitjat vain, tai joku vakuus suokaa.
ANTIPHOLUS EPH.
Hyi! Pilan ajatte jo pilalle.
Miss' on ne vitjat? Näyttäkää ne mulle.
KAUPPIAS.
Ei mulla aikaa moista jankkaa kuulla.
No, herra, saanko velkani vai en?
Jos en, niin hänet velkatyrmään laitan.
ANTIPHOLUS EPH.
Vai velka? Mitä minä teille velkaa?
ANGELO.
Sen, mikä mulle tulee vitjoista.
ANTIPHOLUS EPH.
En mitään velkaa, ennenkuin ne saan.
ANGELO.
Ne saitte, siit' ei puolta tuntia.
ANTIPHOLUS EPH.
En mitään saanut; väitteenne mua loukkaa.
ANGELO.
Viel' enemmän mua loukkaa kieltonne.
Mun luottoni on vaarass', ajatelkaa.
KAUPPIAS (oikeudenpalvelijalle).
Mun kanteestani pankaa hänet tyrmään.
OIKEUDENPALVELIJA.
Nimessä herttuan, mua seuratkaa.
ANGELO.
Tää koskee kipeästi maineeseeni. —
Nuo rahat puolestani maksakaa,
Tuon kautta muuten vangitutan teidät.
ANTIPHOLUS EPH.
Vai maksaa siitä, mit' en koskaan saanut!
No, hölmö, minut vangitse, jos tohdit.
ANGELO.
Mies, tuossa palkkas! Hänet vangitse.
En omaa veljeäni säästäisi,
Jos hän näin julkisesti mua solvais.
OIKEUDENPALVELIJA.
Te haaston kuulitte. Pois tyrmään siis.
ANTIPHOLUS EPH.
Ma sua seuraan, kunnes takuun hankin.
(Angelolle.)
Tää lysti teille maksaa enemmän
Kuin kaikki kulta, mit' on puodissanne.
ANGELO.
Kyll' oikeutt' on vielä Ephesossa:
Tulette julkihäpeään, sen takaan.
(Dromio Syrakusalainen tulee.)
DROMIO SYR.
Tääll' Epidamnosta on alus, herra;
Ja heti kun sen isäntä on tullut,
Se lähtee matkaan. Tavaranne olen
Jo laivaan vienyt, olen ostanut
Jo öljyt, palsamit ja aqvavitat.
Jo varusteiss' on kaikki; hauska tuuli
Puhaltaa maalta päin; vain odottavat
Aluksen isäntää ja teitä, herra.
ANTIPHOLUS EPH.
Oletko hassu? Senkin pahnan-alus!
Mik' Epidamnon alus mua vartoo?
DROMIO SYR.
Alusta laitoitte mun tiedustamaan.
ANTIPHOLUS EPH.
Sun laitoin köyden ostoon, senkin hölmö,
Ja sanoin minkä vuoks ja mitä varten.
DROMIO SYR.
Vai köyttä varten minut laitoitte?
Alusta laitoitte mun tiedustamaan.
ANTIPHOLUS EPH.
Kun aikaa saan, niin tästä kanssas kiistän
Ja tarkemmiksi korvas opetan.
Pois heti, lurjus, Adrianan luo!
Tuoss' avain, käske että pulpetista,
Jonk' yltä peittää turkkilainen vaate,
Lähettää mulle rahakukkaron.
Kadulla minut vangittu on, sano,
Ja lunnaiks rahaa tarvitaan. Pois, joutuin! —
(Oikeudenpalvelijalle.)
Nyt tyrmään, kunnes rahat saapuvat.
(Kauppias, Angelo, oikeudenpalvelija ja
Antipholus Ephesolainen poistuvat.)
DROMIO SYR.
Siis Adrianan luo, miss' atrioitiin
Ja missä mua kosi Dowsabel!
Mun sylihini hän on liian paksu.
Mut mennä täytyy, vaikk' ei mieli tee;
Kun herra käskee, orja tottelee.
(Menee.)
Toinen kohtaus.
(Adriana ja Luciana tulevat.)
ADRIANA.
Ah! Luciana, niinkö hän sua kosi?
Mut silmist' etkö nähnyt, tokko tosi
Hänellä oli? Punainen vai kalvas
Oliko, sano? Sumea vai valvas?
Ja eikö kasvoillansa ilmaunut
Sydämmen meteoorein taistelut?
LUCIANA.
Hän sanoi; oikeutt' ei häneen sulla.
ADRIANA.
Niin, kun ei anna; tuskaa siit' on mulla.
LUCIANA.
Tääll' olevansa, vannoi, muukalainen.
ADRIANA.
Se totta, vaikka vala väärä vainen.
LUCIANA.
Ma puhuin puolestasi.
ADRIANA.
Mitä sanoi?
LUCIANA.
Mit' anoin sulle, sitä multa anoi.
ADRIANA.
Mitenkä lempeäs hän nostaa koitti?
LUCIANA.
Niin siivosti, mun että melkein voitti:
Puhetta kiitteli ja kauneutta.
ADRIANA.
Puhuitko mieliks?
LUCIANA.
Maltuhan! No mutta!
ADRIANA.
En malttua voi enää, enkä mieli;
Kun ei saa sydän haastaa, haastaa kieli:
Hän rujokas on, vanha, väärä, kuiva,
On ruma, rampa, kaaho kauttaaltaan,
Typerä, tyly, raaka, rietas, nuiva,
Kuvaton ruumiiltaan ja sielultaan.
LUCIANA.
Ja kiivoittelet vielä mokomaa?
Kun pääsee pahast', ei saa valittaa.
ADRIANA.
Hän paremp' on kuin mitä kieli luikkaa;
Kun sitä vain ei huomais kukaan muu!
Pesästään matkan päässä hyyppä huikkaa;
Povess' on sääli, vaikka sättii suu.
(Dromio Syrakusalainen tulee.)
DROMIO SYR.
Pulpetti! Kukkaro! On kiire mulla.
LUCIANA.
Noin hengästynyt?
DROMIO SYR.
Täytyi juosten tulla.
ADRIANA.
Mut kuink' on, herras? Missä on hän, missä?
DROMIO SYR.
Manalan kuiluss', itse helvetissä!
Ikijakullinen piru hänet sieppas,
Hiis, jonk' on kova sydän raudoitettu,
Maapeikko, lempo, raaka, tunteeton,
Susimas mies, mi puhlunnahoiss' on,
Vakooja, olkaveikko, joka kaikki solat urkkii
Ja kaikki läpikäytävät ja salasopet kurkkii,
Hapuva hurtta, jolle saalis sattuu haistimiin,
Jok' ennen tuomiopäivää jo vie sielut helvettiin.
ADRIANA.
Mut sano, mikä hätänä on, mies.
DROMIO SYR.
En tiedä mikä hätänä, mut hätä oli putkaan.
ADRIANA.
Hän vankinako? Kenen vaateesta?
DROMIO SYR.
En tiedä kenen vaateesta, mut vaatteista kenties
Saan päättää, että vaatija oli puhlunnahka-mies.
Mut lunnaiks hälle laittakaa nyt rahat pulpetista.
ADRIANA.
Käy, sisko, noutamaan.
(Luciana menee.)
Mut kummaa, ett' on
Hänellä velkaa, jost' en minä tiedä. —
Vai jokin sitoumusko hänet sitoo?
DROMIO SYR.
Ei, sitoumus, ei, se on vahvempaa:
On vitjat, vitjat! Kuulkaa: kilahtaa!
ADRIANA.
Vitjatko? Mitä?
DROMIO SYR.
Eikä: kello, kello.
Mun täytyy täältä mennä nyt; tul' liikaa viivytyksi:
Kun lähdin, oli kello kaks, ja nyt se lyöpi yksi.
ADRIANA.
Siis taapäin aika käy! Sep' outoa.
DROMIO SYR.
Kun aika kohtaa poliisin, se taantuu pelosta.
ADRIANA.
Ikäänkuin aika velass' ois! Sun puheesi on somaa.
DROMIO SYR.
Hävinnyt on se: velkaa on se kaiken, minkä omaa.
Ja lisäks se on varaskin; ei ole mikään taika,
Ett' olkoon päivä taikka yö, niin varkain kulkee aika.
Jos varas siis ja velass' on ja kohtaa poliisin,
Niin ihmekö, jos tunnin verran taantuu päiväkin?
(Luciana palaa.)
ADRIANA.
No, tuoss' on rahat; vie ne joutuin vain,
Ja käske että herras kotiin rientää. —
Pois tule, sisko; pahan luulon sain;
Ne luulot tuskaa tuo ja tuskaa lientää.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Sama paikka.
(Antipholus Syrakusalainen tulee.)
ANTIPHOLUS SYR.
Jos kenen kohtaan, hän mua tervehtii,
Ikäänkuin tuttavaa ja ystävätä;
Ja kaikki kutsuvat mua nimeltä.
Ken kultaa tarjoilee, ken luokseen pyytää,
Ken hyväst' avustani kiittelee,
Ken kaupittelee mulle tavaroitaan.
Mua räätäl' äsken kutsui puotiinsa
Ja näytti silkkiä, jot' oli mulle
Hän ostanut, ja otti vaatteen mittaa.
Nää varmaan kuvittelun lumeit' on,
Tai asuu täällä Lapin loihtijoita.
(Dromio Syrakusalainen tulee.)
DROMIO SYR. Tässä on se kulta, jota käskitte minun noutaa. Mihin olette pannut sen uuspukuisen vanhan Aatamin kuvan?