(Lyö häntä.)
VANGINVARTIJA. Ah, kärsivällisyyttä, hyvä herra!
DROMIO EPH. Minä se kärsivällisyyttä tarvitsen, minä se hädässä olen.
VANGINVARTIJA. Mies hyvä, kieltäs hillitse.
DROMIO EPH. Kehoittakaa pikemmin häntä hillitsemään kättään.
ANTIPHOLUS EPH. Senkin äpärä, tunnoton konna!
DROMIO EPH. Hyvä, jos olisin tunnoton, ett'en tuntisi iskujanne.
ANTIPHOLUS EPH. Sinussa ei tunnu muu kuin iskut, enempää kuin aasissakaan.
DROMIO EPH. Aasi olen tosiaankin; te olette minua korvista vetänyt. — Olen palvellut häntä syntymähetkestäni tähän hetkeen asti, enkä ole muuta hänen kädestään saanut kuin iskuja. Kun minun on kylmä, lämmittää hän minua selkäsaunalla; kun minun on lämmin, jäähdyttää hän minua selkäsaunalla; sillä herättää, kun nukun; sillä ajaa nousemaan, kun istun; sillä työntää ovesta, kun menen ulos; sillä tervehtii, kun tulen kotiin; sitä kannan seljässäni, kuin kerjäläis-akka kakaraansa; ja kun hän on minut raajarikoksi hakannut, saan vielä mennä raipat selässä ovelta ovelle kerjäämään.
ANTIPHOLUS EPH.
Mua seuratkaa nyt; tuoss' on vaimoni.
(Adriana, Luciana, huvinainen ja koulumestari Tollo tulevat.)