Ja eiköpä hän palaja?
Ja eiköpä hän palaja?
Ei, kuollut hän on;
Mene kuolohon.
Hän ei milloinkaan palaja.
Lumivalkea parta sen,
Hius pellavankarvainen.
Hän on pois, hän on pois!
Suru turhaa ois.
Jumal', armoas hällen suo!
Ja kaikille kristityille sieluille; sitä Jumalalta rukoilen.
Herran rauhaan!
(Menee.)
LAERTES.
Ah, tuota näittekö? Oi, Herra taivaan!
KUNINGAS.
Laertes, surus kanssa haastaa tahdon,
Sit' oikeutt' älä kiellä multa. Mene,
Valitse jotkut parhaist' ystävistäs,
He kuulkoot riitamme ja ratkaiskoot sen.
Jos välillisesti tai suoraan syypääks
Mun näkevät, niin korvaukseks sulle
Ma vallan annan, kruunun, hengen, kaikki,
Mit' omaa mulla: vaan jos syytön olen.
Niin tyytyä sä saat ja mieltäs malttaa,
Ett', yksin neuvoin henkes kanssa, sille
Saan sovitusta miettiä.
LAERTES.
Niin olkoon.
Mut kuolintapa, salahautaus, —
Ei miekkaa haudalla, ei kilpikuvaa,
Ei juhlamenoja, ei saattoseuraa, —
Kaikk' ääneen huutaa maasta pilviin saakka,
Ett' asiaa en heittää saa.
KUNINGAS.
No niin!
Ja kirves sattukohon syyllisiin.
Mua seuraa, ole hyvä.
(Menee.)
Kuudes kohtaus.