SANANSAATTAJA.
Merimiehet, sanotaan;
En heitä nähnyt. Nuo sain Claudiolta,
Ja hän ne itse tuojalt' otti vastaan.
KUNINGAS.
Laertes, kuulla saat ne. — Jätä meidät.
(Sanansaattaja menee.)
(Lukee.) "Suurivaltaisin kuningas! Ilmoitan, että minut on alastonna maalle laskettu teidän valtakuntaanne. Huomenna pyydän luvan saada nähdä teidän kuninkaalliset kasvonne; ja silloin, armollisella suosiollanne, kerron syyn tähän pikaiseen ja kummalliseen palaamiseeni. Hamlet."
Mit' on se? Liekö kaikki palanneet?
Vai petost' onko tää ja pelkkää tyhjää?
LAERTES.
Käs'alan tunnettenko?
KUNINGAS.
Se on hänen.
"Alastonna", — ja lisäyksessä tuossa
Hän sanoo: "yksin". Selvitäppä se.
LAERTES.
Tuost' aivan hämmennyn. Mut, tulkoon hän!
Sairasta sydäntäni virvoittaa se,
Ett' elävänä hälle vasten partaa
Saan sanoa: "Tuon teit sa."
KUNINGAS.
Jos niin on,
— Ja miksi olis niin? ja miksi toisin? —
Ma saanko sua neuvoa?
LAERTES.
Sen saatte,
Jos rauhaksi vain ette neuvo.