HAMLET.
Onko tuo mies tunnoton työlleen, koska laulaen hautaa kaivaa?
HORATIO.
Tottumus on karkaissut hänen luontonsa.
HAMLET.
Niin kyllä: työttömän käsissä hienoin tunne.
ENS. HAUDANKAIVAJA (laulaa).
Vaan vanhuus varkain valtas mun,
Kiinn' iski kynsillään
Ja vei mun toiseen seutuhun,
Sit' en varrota tiennytkään.
(Heittää haudasta pääkallon.)
HAMLET. Tuossakin pääkallossa on joskus kieli ollut ja laulutaito; ja kuinka tuo lurjus mättää sen maahan, ikäänkuin olisi se Kainin leukaluu, ensimmäisen murhamiehen! Se saattaa olla jonkun valtioviisaan pää, jolle tuo pöllö nyt virkavaltaansa näyttää, miehen, joka mielellään olisi Jumalankin peijannut, eikö niin?
HORATIO.
Saattaa olla.
HAMLET. Tai jonkun hovimiehen, joka voisi sanoa: "Hyvää huomenta, armas prinssi! Kuinka voitte, prinssi hyvä?" Se saattaa olla se ja se armollinen herra, joka ylistää sen ja sen armollisen herran hevosta kerjätäkseen sitä itselleen, eikö niin?
HORATIO.
Niin, prinssi hyvä.