HAMLET. Mutta asia, hyvä herra? Miksi tuota ylimystä sokaisemme karkealla hengellämme?
OSRICK.
Mitä, prinssi hyvä?
HORATIO. Eikö ole mahdollista muunlaisella puheella ymmärtää toisiansa? — Te, herra, varmaankin voinette?
HAMLET.
Mikä tarkoitus, kun tuon aatelismiehen mainitsitte?
OSRICK.
Laerteenko?
HORATIO.
Hänen kukkaronsa on jo tyhjä: kaikki kultaiset sanat on kulutettu.
HAMLET.
Niin, juuri hänet.
OSRICK.
Tiedän, ett'ette ole tietämätön —
HAMLET. Hyvä, jos sen tietäisitte; vaikka totta puhuen, se tietonne ei minua suuresti kunnioittaisi. — No, hyvä.
OSRICK.
Ette ole tietämätön, kuinka erinomainen Laertes on —