HAMLET.
Kohtaloni kutsuu,
Ja ruumiin suoni pieninkin käy vahvaks
Kuin Numidian jalopeuran jänne. —
(Haamu viittaa.)
Hän yhä viittaa. — Päästäkää mua, herrat. —
(Irrottaa itsensä heistä.)
Jumal' auta, haamuksi sen teen, jok' estää
Mua nyt; — pois! sanon. — Mene, minä seuraan.
(Haamu ja Hamlet menevät.)
HORATIO.
Tuo mielen haave hänet hulluks saattaa.
MARCELLO.
Jäljessä! Totella hänt' emme saa.
HORATIO.
Niin, seuratkaamme. — Miten päättyy tämä?
MARCELLO.
Jotakin Tanskan valtioss' on mätää.