MARCELLO.
Min' en myös.
HAMLET.
Mit' arvelette?
Sit' oisko ihmissydän voinut luulla? —
Vait' olla lupaatten?
HORATIO ja MARCELLO.
Nimessä taivaan!
HAMLET.
Ei ole konnaa koko Tanskan maassa,
Jok' ei ois aika lurjus.
HORATIO.
Ei tarvis hengen nousta haudastaan
Sit' ilmoittamaan.
HAMLET.
Oikein, aivan oikein.
Siis, kursaamatta, parhaaks katson, että
Nyt kättä paiskaamme ja eroamme;
Te käytte, minne työt ja halut kutsuu, —
Näet haluja ja töitä jokaisella
On tavallansa, — minä, halpa raukka,
Käyn rukoilemaan.
HORATIO.
Sekaista, hurjaa puhetta on tuo.
HAMLET.
Jos teitä pahoitin, sit' oikein kadun,
Sydämmest' aivan.
HORATIO.
Ei, ei pahaa mitään.
HAMLET.
Nimessä pyhäin! pahaa on, Horatio,
Ja paljon pahaa. Mitä haamuun tulee,
Niin on se kunnon henki, sen voin taata.
Halunne tietää, mitä välillämme
On tapahtunut, voittakaa. Nyt, veikot,
Nimessä veljeyden, ystävyyden
Ja kumppanuuden, yksi halpa pyyntö.