HAMLET.
Haa! niinkö, mies? Vai siellä, kelpo poika?
Kas niin, — te kuulette sen kellarista, —
Nyt vannokaatte.
HORATIO.
Vala lukekaa.
HAMLET.
Ett'ette koskaan kerro, mitä näitte,
Tuon miekan kautta vannokaatte.
HAAMU (Maan alta.)
Vannokaa!
HAMLET.
Hic et ubique? Paikkaa muuttakaamme. —
He, tänne, hyvät herrat,
Ja käsi miekalleni taas: ett'ette
Te koskaan kerro, mitä kuulitten,
Tuon miekan kautta vannokaatte.
HAAMU (Maan alta.)
Vannokaa!
HAMLET.
Niin oikein, vanha myyrä! Joutuun kaivat.
Sep' oiva vallinluoja! — Vielä kerran.
HORATIO.
Nimessä taivaan, outoa ja kummaa!
HAMLET.
No, sano tervetulleeks outo vieras!
Horatio, taivaassa ja maass' on paljoa,
Jot' ei sun järkioppis uneksikaan.
Mut tulkaa. — Vannokaa, ett'ette koskaan,
Niin totta kuin teit' armo auttakoon,
Vaikk' oisi mulla käytös kuinka outo, —
Kosk', ehkä, vasta-edes katson hyväks
Ruveta hupsun tapaiseksi, — että,
Kun näin mun näätte, silloin ette koskaan
Ristissä käsin näin, tai päätä puistain,
Tai lauseit' epäilyttäviä lausuin,
Kuin: "Niin, niin, tuon tunnen"; — tai: "Voisin, kun vaan tahtoisin"; —
Tai: "Jos tohtis vaan"; — tai: "On niitä, jotka tietää"; —
Tai moisill' umpilauseill' ilmaise
Minusta mitään tietävänne: — että
Sit' ette tee, niin totta kuin teit' armo
Hädässä auttakoon, se vannokaa!
HAAMU (Maan alta.)
Vannokaa!