GYLDENSTERN.
Kumpaistakin tottelemme,
Ja, kaikin voimin alttihina teille,
Me tarjoamme nöyräst' apuamme
Ja käskyä vaan odotamme.
KUNINGAS.
Kiitos,
Ylevä Gyldenstern ja Rosencrantz!
KUNINGATAR.
Kiitos,
Ylevä Rosencrantz ja Gyldenstern!
Ja, pyydän, poikani luo heti käykää,
Tuon muuttunehen raukan. — Joku teistä
Nuo herrat vieköön Hamlet prinssin luokse.
GYLDENSTERN.
Jumala suokoon käyntimme ja työmme
Hänelle iloksi ja avuks.
KUNINGATAR.
Amen!
(Rosencrantz, Gyldenstern ja muutamia seuralaisia lähtee.)
(Polonius tulee.)
POLONIUS.
Kuningas hyvä, lähettiläät Norjast'
On tervehinä palannehet.
KUNINGAS.
Aina
Sin' olet hyväin sanomien tuoja.
POLONIUS.
Niin, enkö? Olkaa varma, kuninkaani,
Kuin sieluni on tehtäväni pyhä
Niin Jumalaa kuin kuningasta kohtaan.
Nyt luulen, — aivoni jos yhtä tarkan
Saa vainun sukkeluuden jäljistä
Kuin ennen, — luulen, sanon, keksineeni
Hamletin hulluutehen tosi syyn.
KUNINGAS.
Se kerro, sitä kuulla haluan.