ROSENCRANZ.
Me emme saa hänt' ilmoittamaan, mihin
Hän kätkenyt on ruumiin.
KUNINGAS.
Missä on hän?
ROSENCRANZ.
Tuoll' ulkona; hän vartioittun' oottaa
Vaan käskyänne.
KUNINGAS.
Tuokaa hänet tänne.
ROSENCRANZ.
Hoi, Gyldenstern! Saata prinssi sisään.
(Hamlet ja Gyldenstern tulevat.)
KUNINGAS.
No, Hamlet, missä on Polonius?
HAMLET.
Illallisella.
KUNINGAS.
Illallisella! Missä?
HAMLET. Ei syömässä, vaan syötävänä. Kokous valtioviisaita matoja on paraikaa hänen parissaan. Se mato, se on sentään, mitä ruokaan tulee, keisarien keisari. Me lihotamme kaikkia muita elukoita itse lihotaksemme, mutta itseämme lihotamme madoille. Lihava kuningas ja laiha kerjäläinen ovat vaan eri ruokia: kaksi ruokalajia, mutta yhdellä pöydällä; siinä sen virren loppu.