PISTOOLI. No, anna luistaa sitte.
FALSTAFF. Siitä ei apua; täytyy veijata, täytyy peijata.
PISTOOLI. Niin, korpinpojat ruokaa huutavat.
FALSTAFF. Kuka teistä tuntee erään Virta nimisen miehen tässä kaupungissa?
PISTOOLI. Ma tunnen jolpin; tiivistä on sorttia.
FALSTAFF. Te, kunnon pojat, tietäkääs mitä minulla on edessäni.
PISTOOLI. Kaks kyynärää ja vähän päälle.
FALSTAFF. Ei nyt mitään pistosanoja, Pistooli! Tosin on runtoni vyöltä kaksi kyynärää; mutta nyt ei ole puhetta runnon vyöstä, vaan kunnon työstä. Lyhyesti: aion hieroa lemmenkauppaa Virran vaimon kanssa; toivon myötätuntoa siltä taholta; hän juttelee, antaa salaisia suosion-osotuksia, heittää himartavia kutunsilmäyksiä; osaan selittää hänen tuttavallisen puhesävynsä viitat ja merkit, ja hänen käytöksensä vaikein sävel, selvälle puhekielelle käännettynä, kuuluu: "minä olen sir John Falstaffin oma".
PISTOOLI. Hän on tarkoin häntä tutkinut ja hyvin hänet kääntänyt, siveyden kielestä englanniksi.
NYM. Ankkuri on syvässä; tokko se humööri pitää paikkansa?